Totuus lyriikoista

Lapsi toivoi että laulaisin hänelle iltalauluksi "Kaksin karkuteillä" parannuslaulun, mutten mistään löytänyt suomeksi lyriikoita niin kuuntelin ne piirretystä ja liitän ne tähän jos joku muukin laulumutsi joutuu mokoman vaatimuksen eteen!

Parannuslaulu kaksin Karkuteillä -elokuvasta


Valos ihme suo
pieni kukkanen
anna takaisin 
onneni eilinen

hoida haavani
oothan lohtuni
anna takaisin 
onneni eilinen

se eilinen

Parannuslaulu lapsen kanssa laulettuna

Huvikseni nauhoittelin lauluani kun lapsi 2v alkoi laulaa samaan aikaan toiseen mikkiin (harmi että kuuluu niin vaimeana taustalla). Ei ole minulta mikään mestarisuoritus kun enimmäkseen kuuntelin lapsen "laulua" samalla :D Tämä parannuslaulu on lapsen yksi suosikki nukkumaanmenolauluista ja osaa enempi vähempi sen ulkoa. 

Totuus lupauksista

Kertoilin tänään lapselle iltasaduksi kaiken mitä muistin ulkoa taruista unisieppariin liittyen ja minua häiritsi kun en muistanut asiaa kyllin tarkasti, joten lupasin tutkia asiaa ja muistaa se mielessäni. Sitten voin kertoa sen lapselle uudestaan kunnollisesti.

Lähdemateriaalia aiheeseen liittyen on luonnollisesti aivan hemmetisti ja suurin osa siitä englanniksi! Lupaan laittaa reportaasini esille jos joskus sellaisen kootuksi saan, jotta jollain muulla "suomalaisella intiaaniäidillä" on vähän helpompaa jatkossa :D

Totuus hyvistä unenlahjoista

Tämä pikkuruinen sieppari roikkuu autoni taustapeilistä onnea tuomassa.

Olen aina ollut huono nukkumaan. Pienikin vastoinkäyminen, levottomuus tai ylimääräinen ajatus saa minut pyörimään ahdistuneena sängyssä koko yön. On ollut ajanjakso jolloin jouduin jopa lääkkeistä hakemaan yöuneni. Nykyään nukun yöni pääsääntöisesti todella hyvin ja askartelen unisieppareita sen vakuudeksi ;)

Seuraavia asioita muistan unisieppareiden historiasta, joten jos joku tämän lukee niin kannattaa tarkistaa jostain ennenkuin laittaa totuutena eteenpäin ;); Unisieppari oli alunperin Ojibwa -intiaanien tekemä "onnenkalu" varsinkin pikkulapsille. Tarun mukaan naishämähäkki Asibikaashi kutoi verkon lapsen kehdon ympärille jotta pahat unet tarttuisivat verkkoon ja tuhoutuisivat sitten auringonvaloon osuessaan. Hyvät unet pääsevät keskellä olevasta reijästä läpi. Hämähäkki on kunnioitettu ja hyvä olento jota pitäisi kunnioittaa, eikä pelätä.

 Monissa intiaanitaruissa sulat ja höyhenet rinnastetaan rukouksiin ja viesteihin "yläpuolisille hengille" joiden luokse linnuilla on lähin pääsy. Tosin en muista oliko höyhenillä nimenomaan unisiepparissa joku erityinen tarkoituksensa (lisäys; On, höyhen kuvastaa hengittämistä tai ilmaa. Ja yhdessä lähteessä puhuttiin siitä että kn sulat liikahtelee ilmavirrassa niin se tarkoittaa että kaikenlaiset unet kulkee siepparin ohi). Keskellä siepparia on pieni erottuva helmi joka kuvastaa hämähäkkiä. Usein verkon kiinnikekohtia on kahdeksan (kuvaamaan kahdeksaa jalkaa) mutta itse teen vähän miten milloinkin.

Perinteinen unisiepparin materiaali pitäisi olla taivutettu pajusta ja lanka myös mahdolisimman luonnonmukaista. Unisiepparin on tarkoituskin hajota ja löystyä ajan mukana, se kuvastaa ihmisen kehittymistä ja muuttumista (etenkin lapsen). Karsastan itse ohjeita joissa suositaan hyvin pröystäilevää tyyliä, keinotekoisia materiaaleja (esim metallikehikkoa tai satiininauhakoristuksia). Tykkään että siepparissa saa kyllä olla koristuksia (esim pikkuisia helmikoristuksia) mutta pääajatus pitäisi olla luonnonmukainen ja mahdollisimman paljon perinteiden mukainen. Otan kyllä tässä asiassa vapauksia itsekin. Esimerkiksi perinteen mukaan koko sieppariin käytetty lanka pitäisi olla yhtenäinen alusta loppuun, mutta itse saatan laittaa ripustusnarun erikseen tai muuta sellaista, käytän myös lasihelmiä ja joskus (harvoin) ostan höyheniä askarteluliikkeestä, yleensä olen aika hyvin "höyhenissä" siskoni perheen metsästysharrastuksen ansiosta.

Perinteisesti unisieppari on aika pieni, sellainen lapsen levitetyn käden kokoinen. Sen kokoinen että sen voi kuvitella roikkumaan kehdosta.

Unisieppari pitäisi ripustaa paikkaan jossa se pääsee pyörimään vapaasti ja jossa auringonvalo pääsee osumaan siihen. Eli ei seinää vasten. Tai EI niinkuin Twilightissa (kyllä, kiinnitin huomiota :D :D ) SÄNGYN PÄÄTYYN, kauhistus! Luulisi Jacobin ohjeistaneen vähän paremmin! Ei näyttänyt olevan kyllä kovin hyvin tehty kapistus muutenkaan :D Mikä lie tuotantotiimin tusinatauno senkin tauolla väänsi. Vähän kunnioitusta, määän!

No, asiasta viidenteen! Tämän kevään/kesän sieppareiden tekeminen on taas alkanut (talvella paju ei ole kovin yhteistyöhaluinen väännettävä :D ) ja tässä ensimmäinen tuotokseni:

Minkähän tirpan höyhen se tuo oli? Pitäisi kysyä siskolta. Varmaan joku tavi tai sellainen, en muista!

Haluaisin oppia punomaan helmiä siististi, ei vielä oikein suju, tämä on eka yritelmä noiden pikkuhelmien kanssa. Normaalisti en ole laittanut kuin ehkä yhden tai kaksi. Lisäksi haluaisin oppia punomaan narulla muitakin kuvioita kuin sen yhden ja saman minkä osaan. 

Tämänkin tein tänään, tykästynyt turkoosiin värin olen :D

Tässä joukko keskeneräsisiä sieppareita roikkumassa jouluvaloista...

Tässä joku vuosi sitten tekemäni.

Unisiepparin luonnollista elinkaarta... Nämä urheat onnenamuletit roikkuvat  kuistin katosta ja ovat aika monta ukkosilmaa, talvimyrskyä ja syyssadetta nähneet. Varmaan siis erikoisen tehokkaita.

Totuus koiran filosofiasta

Koirien filosofiassa on paljon viisaita ajatuksia. Tätä koiraa kun aloin piirtää niin en piirtänyt mitään tiettyä koiraa tai tiettyä rotua. Mutta lopputulos näyttää siltä, että siinä taitaa köllötellä Allu :) Moi Allu, kiva kun käväisit alitajunnassani.

Totuus hämähäkeistä

Keskustelimme illalla Pikun kanssa siitä että hänen tyttönsä pelkää hämähäkkejä, joten siksi piirsin "Möttöselle" tällaisen ydinselityksen hämähäkkien syvimmästä olemuksesta ;)

Totuus möröistä

Lapsi yrittää toisinaan väittää että meillä asuu mörköjä. Olen kertonut että minä en päästäisi mörköjä meille, koska meillä on ihan tarpeeksi lemmikkejä jotka sotkevat joka paikan.

Totuus sateesta

Totuus kotiinpaluusta

Totuus piirtolaudalla opettelemisesta

Mies yllätti jouluna -12 ostamalla minulle tähän mennessä rakkaimman leluni, piirtolaudan. Alkuun olin "hiukan" turhautunut kun en osannutkaan heti täydellisesti. Piirsin tämän silloin.

Osasin heti. NOT!

Tämä on IHAN EKA piirros laudan kanssa. Eikoo upee?? Eiko mahtava?? Imekää tätä innovatiivisuutta ja viivojen juhlaa sieluunne! ;'D

Totuus kotimatkasta

Tämä dramaattinen vuoropuhelu käydään suunnilleen joka kotireissulla kun lapsella on takana päiväkotipäivä ja minulla työpäivä. Yleensä lapsi vielä ohjeistaa minua "KÄÄNNY TÄSTÄ! STOP!PYSÄHDY HALUUN KAUPPAAAANNNÄÄÄÄÄÄÄ" ja minä alan kilometri kilometriltä vastailla takaisin yhä aikuisemmin ja aikuisemmin "Se jolla on rattikosketus saa päättää lällislää ajan mihin haluan oon äiti eli diktaattori!". Joskus harvoin jos olen kuunnellut kauppaanmenopyyntöä olen saanut huomata keskellä kauppakeskusta että "haluun kotiin ääääää".

Totuus laulutaidoistani

Laulan Anastasia -piirretyn teemalaulun

Tykkään kovasti lauluamisesta. Täysin itseoppinut olen ja kyllähän sen kuulee äänestäkin. Varsinkin lopun pateettinen ontuva vibra on minulle tyypillinen sudenkuoppa. Mutta laulaminen on silti kivaa ja joskus tykkään nauhoitella sitä myös. Tämän hoilotin kovassa flunssassa olevalle kummipojalle Pyrylle.

Totuus fanittamisesta

Kuviahan siitä syntyy kun meikätyttö fanittaa! :D Kyllä, ikää on yli 30v, kyllä hirveen järkevä ja aikuinen olen ja kyllä osaan fanittaa kuin teinityttö! 

Akryyleillä helevatan isolle kankaalle

Akryyleillä  kankaalle

Akryyleillä kankaalle

Akryyleilllä kankaalle

Akryyleillä kankaalle

Akryyleillä kankaalle

Akryyleillä kankaalle

Negrokynällä cansonin vessapaperinohuelle paprulle

Akryyleillä kankaalle

Akryyleillä kankaalle

Lyijärillä jollekin nanonanopaperille

Akryyleillä kankaalle

Akryyleillä kankaalle

hiilellä johonkin. varmaan paperille.

Paitaan maalattu peittävällä kangasvärillä

paitaan maalattu peittävällä kangasvärillä

hiiltä paperilla

lyijäriä paperilla

Akryyleillä kankaalle

Totuus siitä miten käytän lähes kaiken liikenevän vapaa-aikani

Kun en istu töissä, enkä nolaa itseäni kuntosalilla tai koiran kanssa, silloin kun en pelmua lapsen kanssa, kun en vietä laadukasta parisuhdeaikaa tai SIIVOA (tosi paljon siivoan joka päivä), kun en tee töitä tai ole kaupassa, tapaa ystäviä tai ole saunomassa tai syömässä.. Niin lähestulkoon aina minut löytää tekemästä TÄTÄ. Piirtämässä turhuuksia, aivojen pieniä lepohetkiä. 

Kuvaa kun klikkaa niin sen näkee isompana, näitä on nyt sen verran monta tässä että laitoin siksi pieninä näkyviin. 

Muistelin Allun kanssa lenkkeilyä kun se oli ihan nuori ja kärsi avoimen paikan hulluuksista.

Minulla on fiksaatio yöeläimiin ja yöllisiin maisemiin, varjoihin ja hillittyyn kurjuuteen. 

Joskus (usein) minua lapsettaa.

Yritin piirtää sitä miltä tuntuu hiipiä metsässä paljasjaloin vesisateella, mutta sitten kynä harhautui ajatuksesta ja piirsin sen sijaan sen miltä tuntuisi jos kettu opettaisi lukemaan.

Olen kertakaikkiaan surkea piirtämään maisemia, etenkin vettä. Joten yritin ja tällainen siitä tuli. 

Aika usein kuvitan näkemiäni unia.Tässä unessa oli paljon pyssyjä ja mutaisia maakuoppia.

Tykkään vampyyreistä. En mistään Twilight -sonnasta vaan sellaisista toisenlaisista. 

Ikävöin edesmenneitä lemmikkejäni . Tässä ajattelin Vinkan räkyttämään ukkospilville.

Rakastan ötököitä! Ja nurmikkoa, ja edelleen sitä yötä ja yömaisemia. Toisessa universumissa (jalkojen juuressa) ötököillä on hirmu pileet.

Anneli Kameleontti oli suuri persoona liskonnahkaisessa puvussa. Kaipaan sitäkin.