sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Ohoh joulu meni! Missä lumi?

Hienoa! Joulu meni ja unohdin lisätä joulusadun blogiini *harmitus*, mutta täytyy varmaan säästellä se ensi joulun alkupäiviin, niin saa uudelleenfiilistelyt siitä.

Jos joku haluaa katsoa näin joulun jälkeen, niin satu löytyy luettuna ja kuvitettuna youtubesta: http://www.youtube.com/watch?v=xg3OVlGSnIQ laitan tämän uudelleen sitten vuoden päästä.

Talvi on aika eksoottinen tänä vuonna, lunta ei ole näin 29.12 YHTÄÄN. Ei sitten yhtään täällä keskisuomen leveyksillä (katso kuvadokumentti alla). Ei nietosten notkuntaa. Varmaan saa ruohonleikkurin kaivaa kohta esille.

Kustaa Maanteiden Kuningas on tervehtynyt silmänpoistosta vallan mallikkaasti. Ainoat muutokset entiseen on se, ettei kusti enää yritä hypätä suoraan takan päälle (no luojan kiitos!) ja se,e ttä sille on tullut tavaksi haroa ihmisiä tassullaan, tunnustella ja tassutella. En tiedä olisiko syvyysnäkö vähän hakusessa vai mistä jäänyt moinen tapa.



Hiusjuttuja pitkästä aikaa! Kohti omaa väriä mennään, lopetin värjäilyn noin puoli vuotta sitten ja nyt juurikasvu hipoo tuossa korvien alla, aijaa tuollainenko oma värini onkin? Hiusmäärästä ja laadusta johtuen suosin tällaisia lettikampauksia, jotka pysyvät aika hyvinä parikin päivää. No alkaahan se hapsottaa, muttei niin paljon että ehtisin kärsiä iljettävästä "hiuksia kaulan ympäri" efektistä. Pientä Hilja-maitotyttö-tyyliä on havaittavissa, mutta ehkä kestän sen. 



tiistai 17. joulukuuta 2013

Sävyisää sivutuulta ja yksi kouluratsu


Pari sarjakuvastelua!
Totesin tänään etten hulmua kauniisti kovassa sivutuulessa:


Eräs heppailija pyysi muotokuvaa itsestään ja pollestaan :D


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Elokuvasuosittelu: Persepolis

http://www.youtube.com/watch?v=3PXHeKuBzPY <--- traileri juutuupista

Suosittelen voimakkaasti tätä animaatioelokuvaa! Se kertoo Marjane -tytön kasvamisesta lapsesta aikuiseksi Iranin levottomissa oloissa ensin Shaahin kaatumisesta Irak-Iran sodan myllerryksiin ja siitä seuranneeseen rauhaan, jossa ei kuitenkaan paljonkaan vapautta tunneta. Vaikka sota on ohi, on fundamentalistien valta erittäin rajoittavaa ja diktatuurista.

 Elokuva on synkästä lähtökohdasta huolimatta tosi hauska, ajatuksia herättävä ja koskettava yhtä aikaa. Ja kiinnostava ennen kaikkea! Sellainen pilkahdus siitä, miten samanlaisia ihmiset loppujen lopuksi kaikkialla ovat. Joku teini tykittää siellä Iron Maidenia tukka heiluen siinä missä täälläkin. Täällä siitä vain ei joudu kuulusteluihin. Kannattaa katsoa! Kaikki kenellä on Netflix, niin löytyy ainakin sieltä. Ja  malttamattomille varoitukseksi, alku on pikkaisen hidastempoinen, siitä ei kannata muodostaa vielä mielipidettä. Elokuvan puhekieli on ranska.

Sen lisäksi että elokuva on nokkela, erilainen, kantaaottava ja historiallisesti kiinnostava, se on myös visuaalisesti UPEA. Lähes koko elokuva on mustavalkoinen, kuin kaikki olisi tehty pehmeällä hiilellä ja tussilla, elokuvan visuaalisessa maailmassa vaihtelee karhea graniittimainen pinta ja erittäin pelkistetyn graafinen, sarjakuvatyylinen hahmottelu.

Kuva sivustolta http://www.awn.com/articles/life-during-wartime-ipersepolisi-creators-talk


Elokuva pohjautuu sarjakuvataiteilija Marjane Satrapin omaelämänkerralliseen sarjakuvaan.

"Kuuntele. En haluaisi saarnata, mutta tässä on pari neuvoa. Tulet tapaamaan paljon ääliöitä elämässäsi. Jos he satuttavat sinua, muista että se johtuu siitä että he ovat typeriä. Älä vastaa heidän julmuuteensa. Ei ole mitään pahempaa, kuin katkeruus ja kosto. Pidä kiinni arvokkuudestasi ja pysy uskollisena itsellesi"

- Marjanen mummon neuvoja kun Marjane lähetetään itävaltaan pakoon sotaa


lauantai 14. joulukuuta 2013

Kun elämä antaa sinulle sähkökatkoksen, paahda vaahtokarkkeja!






Seija-myrsky vei meiltä taas vaihteeksi sähköt ja juuri silloin kun olen koko viikonlopun yksin. Onneksi sain lainaan vanhempien agrekaatin (Aggrekaatin? Akrikaatin? Mikä hitto se on? Sähköalligaattori?) että sain akvaarioiden suodattimet ja jääkaapin pidettyä pyörimässä (kalat kuolee ilman suodatinta, jääkaappi on pelkkää luksusta). Ilman lämmitystä alkoi tullla pikkusen viileetä sisälle kun ulkona pakkanen kiristyi ja niinpä laitoin uuniin tulet.

Ja paahdoin vaahtokarkkeja <3










Illalla tupasi vähän pimeys valtaamaan, mutta onneksi vanha kunnon myrskylyhty tuo tehokkaasti valoa, niin onnistuu vaikkapa kirjan lueskeleminen oikein hyvin. Vaahtokarkkeja voi syödä pimeässäkin.







Seuraavana päivänä ajattelin että valossapa on hyvä lueskella ja piirrellä mukavalla sohvalla,  jonka pihistin pikkusiskoltani. Nope. Tosin sohva ON kuulemma todella mukava.





Ja illalla sitten kohti sänkyä, jossa saisin kerrankin nukkua ihan yksin ja viedä kaiken pinta-alan! Eikö? No ei se mitään, eipähän tule yksinäistä!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Yhdessä piirtämistä

Ipana piirsi ylemmän kuvan ja kertoi tarkasti, mitä siinä on. Sitten minä skannasin kuvan ja piirsin siitä oman versioni lapsen kertoman perusteella :) yhtäkään lapsen piirtämää viivaa ei ole peitetty eikä poistettu.



sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Ilveskissa saalistaa, tahtoo saada suuren

Jotain tehtyjä ja ajateltuja asioita jälleen.

KUKA? Aloitetaan Dr Whosta. Työkaverin lapsi hämmmästyi, että joku AIKUINEN tietää mikä on Tardis :D Joten piirsin siitä inspaantuneena tällaisen lyijäriluonnoksen.



MITÄ? No kolhuja! Minisukseilin, kahdesti. Mustelmat alkavat hiljalleen hälventyä.

ÄÄNIÄ? Linnunääniä. Pihapiirin linnut vastaavat minulle kuin vihellän. Tässä ei ole mitään maagista Lumikin taikaa, tässä on käytetty ihan pähkinöitä, siemeniä ja kauraa.


MIKÄ?? No ilves!! Taas! Naapuri hääti takapihalta ilveksen joka ei paljon ihmistä väistele. Ilveet ne on upeita elukoita, mutta en voi kieltää etteikö vähän jännitä ulkoilla koirain kanssa pimeässä.

Siellä se menee, vasemmalla näkyvä talo on meidän koti. Kuvan nappasi ilveksen pois ajanut naapuri.