torstai 22. toukokuuta 2014

Field of mosquitos

"If you build it, they will come."
Eräänä kesänä kuistin vieressä olevaan saaviin tuli hyttyset munimaan ja hyttysenpoikasia riitti saavista koko kesän. Akvaariokalani kerta kaikkiaan rakastavat eläviä hyttysenpoikasia, joten olin asiasta hyvilläni! Seuraavana kesänä yritin toistaa olosuhteet, muta hyttyset eivät olleet vesiansoistani kiinnostuneita. Eikä sitä seuraavana kesänä. Tänä kesänä otin yhden vanhan ja todennäköisesti vuotavan akvaarion varastosta ja rakensin tämän "hyttysenpöntön".

Aluksi oli tarkoituksena vain laittaa siihen vettä ja vaihdella sitä välillä jotta se pysyy houkuttelevan raikkaana. No se näytti vähän autiolta niin laitoin sinne pari kiveä ja keppiä. Näytti aika kivalle joten ladoin koko pohjan täyteen kiviä ja tökkäsin sinne akvaariosta hevonvitunvehkaa (rakkaudella nimetty akvaariokasvi joka varmaan kasvaisi vaikka kuussa). Se johti miettimään että hevonvitunvehka ei kyllä varmaan menesty altaassa jossa vesi vain seisoo. Se levättyy ja pilaantuu. JOTEN kaivoin roinakasaa vähän ja onnistuin kikkailemaan vanhan suodattimen toimintaan! tadaa! lopputuloksena on ihan toimiva pikkuinen ulko-akvaario. Nyt vain odottelen löytääkö hyttysetkin sen. Toivottavasti.

Kaksi pikkuruista sukeltajaa (sellaisia vedessä eläviä koppakuoriaisia) on jo muuttanut altaaseen, joten toivon että niiden perässä seuraa kokonainen legioona kaikenlaisia kiinnostavia ötöjä!


Toivon että samalla puolivahingossa tulee opetettua lapselle kiinnostusta ja rakkautta luontoon ja sen pieniin monijalkaisiin ihmeisiin joita olen itse lapsuudesta sakka niin syvällä hartaudella ihaillut. 

Jossain kaukana 80 -90 -luvulla lapsuuden Elina hymyilee ylpeänä. Varmasti jos menisin menneisyyteen ja kertoisin itselleni että yhä 32 vuotiaana rakentelen asuntoja vesiötököille ja olen hurmaantunut hyttysenpoikasista, niin lapsuuden Elina olisi asiasta hyvin hyvin iloinen.


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Patrioottinallet, paskat leffat ja yksi kusinen totuus

Kokoelma on nyt täydellinen! Kun mies oli intissä joskus kivikaudella hän osti minulle tuon keskimmäisen nallen. Sen jälkeen hän jäi samaan lafkaan töihin ja olen saanut reissutuliaisina näitä sotkuissa myytäviä muistoja. Nyt seilorinalle täydensi pehmoisen maanpuolustuksen. 


Paskat leffat

Olen jostain syystä katsonut viime aikoina iltaisin todella monta paskaa kauhuleffaa. Ja se on upeaa! olen suuri paskojen kauhuleffojen ystävä! Tässä ajatuksia muutamasta kauhuleffasta. Taso on päätä huimaava. 

- Yksi leffa keskittyi käsivarakameralla kuvaamaan naisen naamaa, joka eri tilanteissa huuteli miehensä nimeä (Scott-OMG-Scott). Aloin jo ennen elokuvan puoltaväliä toivoa että mörkö syö hahmon ja päättää kärsimykseni. Luulisi että elokuvan peruslähtökohtana voitaisiin pitää edes jonkinlaista katsojan tuntemaa alkeellista empatiaa päähenkilöä kohtaan! ( Elokuvan nimi: Mr. Jones)

- Toisessa elokuvassa näytettiin varmaan kymmenen kertaa miten päähenkilö herää sängyssään. Aina hämmentävän eroottisissa asennoissa hanuri töjössä. Ja siis kyllähän minäkin aina nukun vatsa sisään vedettynä, tissit pystyssä ja pepa pinkeenä! Aina! En ollenkaan röhnötä naamallani ja kuolaa tyynylleni. (elokuvan nimeä en muista. Jotenkin se liittyi johonkin tuhkapurkkiin jonka joku tyhmä teini tiputti hylätyssä mielisairaalassa. Miksi ne menee aina hylättyihin sairaaloihin?)

- Kolmannessa leffassa pahikset sitoi tytön ranteista. Jonka takia tyttö kiltisti istui paikoillaan niin kauan kunnes toinen juoksukykyvajavainen tytteli tuli vapauttamaan hänen kätensä, jotta hän pystyi juoksemaan. Päähenkilöt tekivät lisäksi hämmentäviä valintoja leffan aikana. Esimerkiksi kun heitä tuli kaksi pyssymiestä pelottelemaan että häipykää täältä huomiseen mennessä tai tapamme teidät, niin mitäpä tekisit? Jäisit aseettomana aloillesi vai lähtisit kotiin? Ei ole vaikea arvata kumman nämä hahmot valitsivat. Kerta toisensa jälkeen. Tuntui katsoessa siltä, että käsikirjoittaille ei vain ole maksettu tarpeeksi. Jotain TET-harjoittelijoita laitettu kässäriä kirjoittamaan. En muistaisi leffan nimeä vaikka henkeni riippuisi siitä. 
Pissaa all over

Viime aikoina poika-melkein-viisvee on ilahduttanut varpaitani kusisilla ylläreillä. Mitä ilmeisimmin kasvava letkuosa aiheuttaa lapselle yllätyksiä ja pissa lentää kuin hallinnasta karanneen palokunnan letkun päästä! Lapsi aivan itsestäänselvänä asiana kertoo miten heppi oli vinossa tai "ihan hassusti" ja minä vain ajattelen että minun täytyisi varmaan olla mies ymmärtääkseni!





Bonuksena temppuilevia skottipaimenia.

Facebookkiin kirjoitin: Tavoitteena että kumpikin koira pysyy naulattuna paikoillaan sen aikana kun toinen suorittaa mitä ikinä saankin päähäni sen laittaa suorittamaan toistaiseksi Poju pysyy paikoillaan vaikka maalima sortuisi ympäriltä, ja Kossi pysyy jos en teetä Pojulla sen naaman edessä mitään kovin kiihdyttävää. Yhdessä ne pysyvät paikoillaan kuin puujumalat  

Tänään piti keksiä viihdyke kahdelle villi-ihmiselle että malttavat istua aloillaan välipalan syönnin ajan. Sirkus Skotlandian paimenet esittivät henkeäsalpaavia temppuja ja kuulemma esitys oli älyttömän hieno



tiistai 20. toukokuuta 2014

Ensimmäinen kesäpäivä

Mielessäni mietin että varmaankin ensimmäisenä kesäpäivänä koivikon kuningatar pitää audienssin metsän muille olennoille.

puuväreillä ja mustekynällä toteutettu.

ps: jos joskus peset mustekynän terää niin SE ON SITTEN TERÄVÄ. upposi aika syvälle etusormeen ja nyt on varmaan lihassa asti mustetta..



Piirsin vielä ennen saunaa tällaisen kuvan kylpevistä vedenhengistä. Mietin siinä samalla, että näkyyköhän nykyajan lastenkirjallisuuden kuvituksissa miten paljon alastomuutta missään muodossa. Hatarasti muistelen että ainakin pari kertaa (mahtoi olla suomalaisia) juuri kylpemiseen tai uimiseen liittyvissä kuvissa on näkynyt. kenenköhän kuvitus mahtoi olla? Musitelen että siinä äiti, mummo ja lapset meni saunaan ja sitä saunomista siinä käsiteltiin. 
Samalla piirrellessäni mietin, että miten onkin niin paljon helpompaa piirtää alaston nainen kuin kokonaan alaston mies, niin että kuvassa säilyy tietty viattomuus. Mietin miten piirtäisin miehen pippelin, kiveksistä puhumattakaan niin että siitä ei paistaisi piilottelun tai nolostelun valo. naiselle voi sentään häveliäästi vetäistä vain epämääräisen varjon haaroihin (katso kuva alla :D :D ). Ehkä pikkupoika olisi jotenkin helpompi piirtää? Ainakin muistan että Veljeni Leijonamielen kuvituksissa uivilla veljeksillä on vehkeet näkyvissä, mutta ne oli piirretty tosi hyvällä maulla enkä kiinnittänyt ihmeemmin huomiota lapsenakaan. Tätä kuvaa näytin herra-melkein-viisveelle ja hänen kommenttinsa oli että:

- Hihihi... Sillä on rapu päässä! 

Niinpä! :D 



maanantai 19. toukokuuta 2014

Ensimmäinen kesäyö

Mietin että ensimmäisenä kesäyönä varmaankin pienet metsänhenget ottaa kupillisen ja parantavat vähän maailmaa. 

Tämän mielikuvan piirtelin mustekynällä ja puuväreillä.


perjantai 16. toukokuuta 2014

Nuottilintuja ja muita pieniä tietsikkataiteiluja

Kun aurinko kurkistaa reunalta,
se näkee ensimmäisenä kultaisen torven.
Torven suusta puskee mustia lintuja
jotka kuuluttavat aamun alkaneen
ja sillä tavalla
aurinko tietää minne kiivetä.


Vähän luonnostelin jälkeläiseni kuvia, tässä vähän jotain samaa näköä.


Sitten harjoittelin karvojen piirtämistä tietokoneella, tuli tällainen tytön ja ketun/kisan risteytys



tiistai 13. toukokuuta 2014

Neljävee tahtoo lukea

Herra neljävee tuskastui siihen, että puhelimen opettelu rajoittuu soitteluun. Olemme treenailleet meidän varapuhelimella soittamista ihan varmuuden vuoksi. Jos tulee vaikka joku sellainen tilanne, että lapsen täytyisi osata soittaa apua kun en itse vaikka pysty. Poitsu osaa sen verran "lukea" että tuttujen nimet tunnistaa kirjoitettuna, osaa ison joukon kirjaimia kirjoittaa ja tunnistaa kysyttäessä kirjaimet että esiintyykö niitä sanassa vai ei, osaa myös esittää esimerkkejä missä sanoissa jotain kirjainta löytyy. Jostain kumman syystä lapsi osaa myös tavuttaa lähes virheettömästi (en tiedä missä on sen oppinut, mutta olen vaikuttunut!). Eli siis kaikenlaista kirjainten ympärillä pyörivää taitoa ja kiinnostusta löytyy! Mutta viimeisin yllyke on ollut se puhelin. Kun poika osaa soittaa sillä, mutta tuo ihana ihmeellinen tekstiviestien maailma on hänen tahmanäppiensä ulottumattomissa. Kun pelkkä kirjainsotkun painelu ei enää riitä, vaan hän haluaisi että ne tarkoittavatkin jotain. No eihän siinä, aletaan opettelemaan sitten!

Piirtelin tällaisia kirjaimia ja niiden sanoja huvikseni kun välttelin muita iltahommia (öhöm) jos vaikka niistä jäisi lisää mieleen jotain. Niinkuin että niinkuin ei kirjoiteta yhteen vaan erikseen *dämit!* :D Noin, korjailtu vähän kirjoitusvirheitä kuvista.


 Youtubesta löysin (aivan sietämättömän tarttuvan) aakkoslaulun jossa hoetaan vain kirjaimia "aa niinkuin ankka aa aa ankka" (laulelen sillä nykyään kaiken ja alan jo itsekin kyllästyä.). Ja sen avulla on ollut aika hauskaa keksiä sanoja ja kirjaimia omasta elinympäristöstä.

Yritän olla kiroilematta aakkoslaululla, mutta V niinku VIMPULA ( ;) ) meinasi lipsahtaa kun kaaduin kuistilla ja revin reiteni (kirjaimellisesti).



Mummolasta löytyi hirmuinen läjä ikivanhoja ja vähän tuoreempiakin (ihan yhtä puhki kulutettuja) ihania aapisia ja aakkoskirjoja ja niitä ollaan luettu suurella innolla. Etenkin poika tuntuu tykkäävän sellaisesta aakkoskirjasta missä (kauniisti akvarellikuvitettu btw) eläimiä näytetään eri tilanteissa ja kuvista saa bongailla sanoja joissa kyseinen kirjain esiintyy.
Ennen nukahtamista poika vielä kuiskasi että onko kirjain V sanassa Vinka.

On se, nuku nyt.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Moi lintu!

olen viime aikoina ollut aika paljon kotosalla ja siitä ajasta aika paljon pihalla. joskus tuntuu että liiankin paljon kuin tunnistan monet lintuyksilöt äänen perusteella ;) lempilintuni on ehdottomasti tämä lintujen Jope Ruonansuu, kertakaikkiaan mestarillinen matkija! Se on ilmeisestia aika nuori mustarastas uros, joka laskujeni mukaan matkii ainakin seuraavia:

- Lokkeja (etenkin kun se lähestyy puunlatvaa johon se aikoo parkkeerata joksikin aikaa niin se päästää raikuvan lokki-huudahduksen)
- Peippoja (no, minäkin matkin niitä joten tämä ei ole erityisen vaikea :D )
- Kuoveja
- Räkättirastaiden lentosäksätystä
- Kuusitiaisia
- Oravien varoitushuutoja
- Joutsenia
- MINUA

Kyllä. Lintu on opetellut minun jokatalvisen merkkiääneni, millä ilmoitan linnuille, että sapuskaa on tarjolla. Sillä on tapana aloittaa laulantansa melkein tarkalla kellonlyömällä 03:45 talomme vieressä puussa. Sen aamulaulu on yksinkertainen sekoitus minun merkkiääntäni ja yksinkertaisia sävelmiä. Matkimisvimmaansa se pääsee illalla seitsemän aikoihin kun se lentää puusta toiseen ilmoittamassa omistavansa koko maailman. Rakastan sitä vilpittömästi. Kun menen ulos niin kuulostelen aina missä se on ja huolestun jos se ei vastaa merkkiääneeni.



 Otin muutaman sekunnin nauhoitteen siitä kun se alkukeväästä opetteli minun merkkiääntäni matkimalla minua. Nyt se osaa sen jo ihan täydellisesti.

Mustarastas ei yleensä matki tuollaisella innolla, mitä tämä yksi yksilö. Mustarastas on kyllä siitä erikoinen, että se ei synnynnäisesti laula mitään tiettyä laulua, vaan oppii laulunsa vanhemmilta linnuilta, mutta sillä on se oppimisen ja matkimisen taito kuitenkin.

Jope-Mustarastas

Huono kuva järripeiposta

Järripeipponaaras

peippo-uros


punarintoja

Siili ja punarinta