Totuus siitä miten näen lapsen piirrokset

Laiskuus on lahja kun sen oikein käyttää

Olen aina ollut tosi laiska lukemaan lapselle kirjoja. Toki olen niin tehnyt, koska niin kuuluu tehdä ( = Koska  tottakai HALUAN tehdä asioita joista lapsi nauttii ja jotka on lapselle hyväksi :) ), mutta jostain syystä en omasta puolestani tykkää lukea ääneen. Koska kuitenkin tykkään tarinoista ja lapsi tykkää kuulla niitä, olen ratkaissut meitä vaivaavan kirjaristiriidan keksimällä sadut pääosin omasta päästäni. Ja ne ei ihan heti kesken lopu. Niitä on kertynyt sinne kokonainen kirjastollinen omasta lapsuudestani saakka, joten on aika päästää ne ulos. Tottakai tämän lisäksi luetaan kirjoja, koska minun omat tarinat on kuvitettu pääosin vain meidän mielissä :D ja lapsen isä lukee lapselle paljon, hän ei ole niinkaan omasta päästä satuilija.

Tänään piirsin yhteen tarinaan yhden kuvan. Lapsi tykkää erityisesti kuulla tällaisen pupuperheen elämästä. Heidän elämänsä on aika yksinkertaista ja tuntuu hyvin pitkälti pyörivät ruoan ympärillä, etenkin porkkanoiden. Isäpupu on intohimoinen kokki ja viettää päivänsä vääntämällä porkkanakakkuja. Lapsipupu on innokas joka paikan höylä joka osallistuu kaikkeen ja on kiinnostunut kaikesta. Äitipupu on haaveksija, joka jättää hössöttämisen mielellään miehelleen ja lapselleen ja toimii lähinnä lapsipupun sivistäjänä maailman asioissa. Aina ei mene opetukset ihan nappiin, mutta ei nää puput siitä niin välitä. 

Totuus ikävöinnistä

Kävin ikävöimään vuosi sitten kuollutta koiraa :)