lauantai 30. kesäkuuta 2012

Totuus eläintarhasta

Huomenna mennään Korkeasaareen, Korkeasaareen, Korkeasaareen, huomenna mennään Korkeasaareen koko päiväksi!

Oltiin korkeasaaressa, jos nyt ei koko päivää niin aika monta tuntia. Oli ihan kivaa kyllä vaikka sää oli vähän oikukas ja ihmisiä oli ihan pirusti (enemmän ärsytti ne ihmiset :D ). Huomaa kyllä että Korkeasaarta ollaan muuttamassa enemmänkin puistoksi, kuin eläintarhaksi. Ehkä ihan hyvä niin. Kyllä se vähän sieluun koskee nähdä miten minun laiskanpulskella koirallakin on isompi "aitaus" kotona kuin esimerkiski leijonalla. Moni eläin vaikutti ihan vilpittömästi stressaantueelta, moni vaikutti fyysisesti jopa loukkaantuneelta. Päällimmäinen tunne vähän oli että "onpa kökköä". Ähtärin eläinpuistosta tykkään paljon enemmän, eläimillä on tilaa ja paikka on muutenkin jotenkin "raikkaampi" kuin Korkeasaari. 

Mutta olipahan kiva päiväretki perheen+sukulaisten kanssa :) sellaisena ajoi ihan asiansa.


Saukko rapsutteli itseään kasvien seassa.

Tällä kisulla oli tuima katse

Lumilepardia haukotutti ruoan päälle

Tästä metsäkissasta Mini sanoi että samanlainen kuin Lyra :D

Nallet poseerasi auliisti yleisölle.

Eläintarhan söpöin, nenähiiri :D

Tämä riikinkukko ylvästeli patsaan päällä

Tämä näytti takalistoaan


keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Totuus hiusten värjäämisestä

Vasemmalla kuvaus siitä miltä homma näyttää mainoksissa/ värjäyspurkin kyljessä. Oikealla totuus.


lauantai 23. kesäkuuta 2012

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Totuus juhannuksesta

Ensin tehtiin suuunnitelma
Sitten vedettiin totaali kynäöverit :D


keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Totuus flunssapäivästä


Flunssa kaatoi sänkyyn kesälomailijan. Onneksi kesälomailijalla on kaksi asetta tylsyyttä vastaan:

1. Kynät

Tämä piirros kertoo siitä että minä haluaisin kovasti päästä opiskelemaan jotain kiinnostavaa, mutta tietyt elämänvalinnat (asuntolaina..) tekevät sen, että opiskelu ei lähivuosina olisi millään lailla realistista. Joten koppakuoriainen haaveilee yöperhosen siivistä...


2. Uusi objektiivi!!! 55-250mm! Pitkä haaveeni saada "zoomiputki" alkoi toteutumaan tästä. Objektiivi on kehuttu hyväksi (ja suht halvaksi) aloittelijan teleputkeksi. Nyt yhtäkkisessä mielenhäiriössä se tuli tilattua ja keuhkot apua huutaen sitä testasin ulkona. Tämä kuva ääri (tai ainakin lähes) asennossa. Pitkä matka on opetellessa! Viikon päästä toiveita päästä Korkeasaareen testailemaan, täytyy tyhjätä muistikortti sitä ennen :D 


maanantai 18. kesäkuuta 2012

Totuus leijan lennättämisestä (haaste vastaanotettu!)

Bleue haastoi kirjoittamaan leijan lennättämisestä!

Ostin pari päivää sitten ihan heräteostoksena pienen leijan leluosastolta, kun siinä oli kuva Buzz Lightyear:sta joka on yksi Minin suosikkihahmoja. Koitettiin sitä illalla lennättää mutta oli vähän kökkö leija, ei oikein lentänyt, syöksyi vaan maata kohti. Lapsena minä lennättelin paljon leijoja, minulla oli monia erilaisia, joten oli jollain lailla selkärangassa se miten leija lentää. Alkoi turhauttaa kun halpisleija ei totellut minua. Aloin miettiä että netissä on varmaankin helppoja ohjeita lejan rakentamiseen. ja todellakin oli!

Käytin tätä ohjetta jonka löysin suomen leijayhdistyksen sivuilta:

Rekileija
Ohjeen mukainen leija oli tosi helppo valmistaa. Itse käytin muovina ihan perus Prisman muovipusseja joita ensin teippasin pari yhteen (että sain sellaisen mukavan kokoisen siitä) ja tukikeppeinä käytin yhteen teipattuja grillitikkuja. Pyrstönauhaksi teippasin yhteen karkkipapereita ;D Tuli hauska ja värikäs! Lankana käytin siimaa.

Ja sitten vain lennättämään! HYVIN LENTÄÄ! En olisi uskonut että noin helpolla ohjeella saa tehty leijan joka lentää niin älytsin hyvin! 

Nälkä kasvaa syödessä. Haluan seuraavaksi rakentaa vielä vähän isomman ja laittaa pitempi pyrtsönauha ja pitempi siima :) Ja mikä oleellisinta, haluan päästä lennättämään sitä johonkin pellolle :D 

Havainnollistava kuva siitä miltä rekileija öpaut näyttää lentäessään.


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Totuus pihatöistä

On ollut ihan kivoja kelejä ja pitkät vapaat. Siispä olen paljon pelmunnut pihamaalla. Olen kitkenyt mansikkamaata, ajellut nurtsia ja jopa hoitanut kukkiani! 

Tänään sataa ja olemme kaikki flunssassa. Joten sen sijaan että puuhailen pihalla, piirrän kuvia siitä.


Minä kitken ja Poju kiusaa minua leluilla. Jos en heitä sille palloa niin se heittelee paloa minua päin.
Lapselle piha on todellinen ihmemaa. On aina jotain ihmeteltävää.





Tämä ei ole sadetanssi. Tämä on paarmatanssi.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Totuus mun universumista


Taivas kertoo tulevasta

Pihan pieniä asukkaita

Joku voisi pitää tätä rikkaruohona


Kun sataa niin puuvaraston katto rummuttaa

Joskus villiintyneen nurmen keskellä on taianomaista

Sade inspiroi enemmän kuin aurinko

Pihan pieniä "koruja"

Jotkut tontin rajojen sisäpuolella elävistä olennoista kuuluvat kivikuntaan

Kivinen pupu syö ketunleipiä. Kettu ei pahastunut.

Tämä lintu voisi olla heinäsammalkäpytikka

Tämä kividemoni rakastaa jyrkkää laskevaa valoa

Nämä kiviolennot vartioivat metsään vievää polkua

Näin voi käydä jos ei ajele nurmikkoa viikkoon. Toisaalta. On ainakin paljon kukkia!

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Totuus hevosista


"Äiti minä l(r)akastan hevosia!" 

Poika melkein3v rakastaa hevosia. Meidän naapurissa on hevostila joten hevosten päivittäinen seurailu ja niistä puhuminen on pikkumiehelle todella tärkeää. Yöllä kainalossa nukkuu heppa pehmolelu ja päivisin muovihevoset laukkaa pitkin meidän kämppää. Ikuisena heppahulluna en pistä pahakseni tätä kiinnnostusta, vaan päinvastoin ruokin sitä parhaani mukaan! Minusta olisi hienoa jos olisi joskus joku asia, josta oltaisiin kumpikin kiinnostuneita. Tottakai tukisin lasta missä vain harrastuksessa, mutta olisi kyllä extrahienoa jos sattuisi niin, että lapsi kiinnostuisi jostain sellaisesta, mistä minäkin pidän ihan jo valmiiksi.

Joten HEVOSET! mikä voisi olla parempaa!

Viimeisin mitä lapsi on keksinyt on se, että hän haluaa ratsastaa. Lupasin etsiä jonkun kivan ponin jolla voimme kåäydä kokeilemassa, miltä se alkaisi maistua.

Yhtään en näe mielessäni meitä 20 vuoden kuluttua... Poika menestyvä kilparatsastaja ja äiti hevosen ylin hovilääppijä joka kiertää kisamatkoilla mukana huoltojoukkoina. ja oi! Rakastuuko poika johonkin kauniiseen (tai komeaan, sama se minulle) ratsastajakollegaansa! Mitä, perustavatko he oman tallin? Oikeasti? Lähelle minua? IHANAA!

Mutta jotta ei mennä asioiden edelle, niin aloitetaan nyt siitä, että lapsi pyysi minua maalaamaan hevosia hänen huoneensa seinälle. Tässä kuvasarjan kaksi ekaa osaa. Luonnostelu on tehty vesiliukoisella puuvärillä normaalille pohjustetulle kankaalle. Sitten akryylimaalilla loppushow.  maalaukset on sellasia pikkuruisia, vain noin 25cmX25cm tarkoituksena olisi tehdä niitä esim 6 ja asetella riviin.






Totuus HAASTEESTA!



Mun eka blogihaaste! =) Tämä tuli rakkaan ystäväni bleuen blogista. Katsotaanpas! Eli ideana on vastata kysymyksiin, yleensä haasteet taidetaan myös laittaa eteenpäin, mutta minä en "tunne" ketään blogintekijöitä niin jätän nyt vain tähän vastaamiseen.




1. Lennätkö koskaan unissasi?

Lennän! Usein kun lennän niin minulle kasvaa sudenkorennon siivet, ne ovat tällaisissa tapauksissa sellasta hentoa vaaleanpunaista sävyä, niinkuin jotain puhallettua sokeria. Joskus siipiä ei ole ollenkaan. Olen pistänyt merkille, että jos siipiä ei ole, niin lentäminen on paljon epävakaampaa. Se saattaa olla hurjaa loikkimista puunlatvoista, tai levitoimista mielen voimalla. Joskus lennän niin että minulla on siihen joku "apuväline". Apuväline voi olla vaikkapa selkäreppu tai vaikka joku puun oksa. Joku mitä pitelemällä tai koskettamalla voi lentää. Joskus lentämiseen liittyy vahvasti pakeneminen, usein silloin lentäminen tapahtuu pomppimalla. Silloin minullla saattaa olla tunne siitä, että joku on aivan lähellä tarttua nilkkaani. Selkounissa lennän (tietenkin) mekein aina. Eli jos yhtäkkiä kesken unen tajuan näkeväni unta, niin silloin alan äkkiä lennellä ympäriinsä, ennenkuin herään liikaa.

Kaikkein vapainta on lentää sudenkorennon siivillä, pelottavinta on pomppia, vaikeinta on levitoida ja harvinaisinta käyttää apuesinettä.




2. Mitä ammattia arvostat?


Moniakin ammatteja, mutta jos tässä pitää mainita YKSI niiiiiiiiiiiinnnn.. hmmmmmm.. mainitsen sairaanhoitajat. Lapseni syntyi keskosena, ei pahasti mutta kuitenkin sen verran kesken, että kuukausi vierähti sairaalassa ensin vastasyntyneiden teholla ja sitten lastenpolilla. Tietenkin lääkäreiden työ siellä on kerta kaikkiaan tärkeää, tärkeintä ehkäpä jopa, mutta minulle jäi mieleen sairaanhoitajat.


Sairaanhoitajissa oli valmiutta ottaa vastaan meidän huoli ja tunteenpurkaukset, mutta kuitenkin määrätietoisuutta silti toimia aina lapsen parhaaksi. Niinkuin silloin kun lapsi sai vakavan rytmihäiriökohtauksen (ensin pulssi putosi 0 ja siitä kertarysäyksellä yli 300) niin SH suorastaan potkaisi meidät ulos osastolta ja samantien alkoi toimimaan! Pelkäsin NIIN mielettömästi! Muistan seisoneeni kuin tukki aulassa sellaisessa kohdassa että näin lapsen keskoskaapin kulmalle. Muistan kun näin miten jalka heilahti laitteiden keskellä ja ajattelin vain, että "se heiluu, eli se elää!".


Kun kohtaus meni ohi ja eri spesialistit alkoivat "tutkia tuhoja" niin tämä SH pahoitteli säikäyttäneensä meidät. Ei ollut mitään pahoittelemista, minä olisin pahastunut jos hän ei olisi toiminut kuten toimi.

Tai niinkuin niihin aikoihin kun ekoja kertoja sain ottaa lapsen pieniksi hetkiksi syliin. Tottakai SH:t tiesivät miten minä jumaloin niitä hetkiä ja odotin niitä ja elin niistä, mutta silti heillä oli "munaa" myös sanoa että ei tänään, tänään lapsella on ollut ongelmia tai että tänään lapsi on joutunut rasittaviin tutkimuksiin.

Tai sitten kun lapsi oli lastenpolilla ja minä oman jaksamiseni vuoksi menin öiksi kotiin nukkumaan, niin nämä hoitajat olivat aina hirmu hyvillä mielin että kuka SAA hoitaa minun lasta. Ei tullut koskaan olo että siinä vaan hoidetaan työ miten kuten, vaan ihan oikeasti oli hymy herkässä :) aamuisin kun sairaalalle takaisin tulin niin melkein aina lapsi löytyi jonkun hoitajan sylistä. Yksi kertoi jopa torkkuneensa lapsi sylissä :D

Koko prosessissa sairaanhoitajat merkitsivät meill todella paljon.


3. Minkä kirjan luit viimeksi ja mitä pidit siitä?

Luin Nälkäpelin viimeisen osan. Se oli aika masentava :D En pitänyt sitä varsinaisesti huonona, mutta ei se niin hyvä minusta olut kuin eka osa.


4. Jos saisit kahden päivän loman ja tonnin rahaa, mitä tekisit?

Menisin ratsastamaan johonkin Puolaan vaikkapa. Joku parin päivän vaellus olisi ihanaa ja Puolassa on kuulemma tosi hienoja reittejä.


5. Pidätkö kylmästä kahvista?

HYI YÄK!


6. Mitä sanoit viimeksi ääneen?

"oota kohta"

Lapsi halusi että menen etsimään jotain sen hukkaamaa lelua.


7. Minkä laulun lauloit viimeksi?

Hmmm... Nyt pitää ihan miettiä. Normaalisti laulan joka päivä, etenkin iltaisin lapselle, mutta nyt minulla on ollut viikon verran oikein kunnon kurkunpääntulehdus joten paljon ei ole tullut luriteltua. Mutta sitä ennen se on varmastikin ollut kaverin synttärit ja Singstar ja viimeisin laulamani laulu siinä oli ehkä... ennenkuin heidän naapuri tuli antamaan palautetta metelistä.. Amy Winehousen Back to Black :D


8. Mitä seuraat tällä hetkellä televisiosta?

Taran Monta elämää. Nyt tulee kyllä ekan tuotantokauden uusintoja, mutta ei se mitään ne on ihan kivaa katsoa uudestaan. Tämä on yllättävän koukuttava sarja. Se kertoo perheenäidistä jolla on monta eri persoonaa ja siinä sarjan edetessä koittavat selvittää mistä se johtuu. Tara on se "oikea" persoona. Alice on sellainen täydellinen etelän perheenäiti, hyvin uskonnollinen ja ennakkoluuloinen. T on kuusitoistavuotias rääväsuutyttö joka yrittää vampata vähän kaikkia, kiroilee ja pukeutuu provosoivasti. Buck (lempihahmoni) on vietnamin sotaveteraani joka puhuu räävittömyyksiä, tupakoi ja ryyppää ja tappelee. Kuitenkin Buck on jotenkin tosi oikeamielinen hahmo, sellainen salaa lempeä. Gimme taas on vähän vielä mysteerihahmo, sellainen eläimellinen ja villi joka käy pissaamassa ihmisten sänkyihin ja käyttää viittaa. Muistaakseni viimeisimmällä kaudella mikä suomen töllössä näkyi oli vielä Tipu -niminen hahmo joka on noin 5v tyttö, mutta tästä en paljonkaan muista. Sarja on aika humoristinen ja kuitenkin aika lämminhenkinen. Tottakai sivupersoonat on pääosassa, mutta ei niin pljon että se ärsyttäisi. Sarja ei tunnu siltä että se yrittäisi kertoa millainen kyseinen häiriötila OIKEASTI on, luulen että asiavirheitä suorastaan pulppuilee siellä täällä. Enemmänkin se on fantasiakertomus että millainen sellainen häiriö voisi olla tällaisessa sadussa, leikisti.


9. Onko maapallon ulkopuolella älyllistä elämää?

Sanoisin että tilastollisesti olis HYVIN epätodennäköistä, suorastaan mahdotonta, että me oltaisiin ainut älyllistä elämää sisältävä mesta koko avaruudessa. Kun miettii sitä mieletöntä tilaa ja materiaalia niin ihan PAKOSTI siellä on elämää!


10. Milloin venyttelit viimeksi yli viisi minuuttia?


Varmaan noin viikko sitten salilla. Pakko aina venytellä salilla koska ne "minä sitten kotona venyttelen" ei ikinä toteudu :D


11. Paras kesäjuoma?

Pillimehu! :D