sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Ohoh joulu meni! Missä lumi?

Hienoa! Joulu meni ja unohdin lisätä joulusadun blogiini *harmitus*, mutta täytyy varmaan säästellä se ensi joulun alkupäiviin, niin saa uudelleenfiilistelyt siitä.

Jos joku haluaa katsoa näin joulun jälkeen, niin satu löytyy luettuna ja kuvitettuna youtubesta: http://www.youtube.com/watch?v=xg3OVlGSnIQ laitan tämän uudelleen sitten vuoden päästä.

Talvi on aika eksoottinen tänä vuonna, lunta ei ole näin 29.12 YHTÄÄN. Ei sitten yhtään täällä keskisuomen leveyksillä (katso kuvadokumentti alla). Ei nietosten notkuntaa. Varmaan saa ruohonleikkurin kaivaa kohta esille.

Kustaa Maanteiden Kuningas on tervehtynyt silmänpoistosta vallan mallikkaasti. Ainoat muutokset entiseen on se, ettei kusti enää yritä hypätä suoraan takan päälle (no luojan kiitos!) ja se,e ttä sille on tullut tavaksi haroa ihmisiä tassullaan, tunnustella ja tassutella. En tiedä olisiko syvyysnäkö vähän hakusessa vai mistä jäänyt moinen tapa.



Hiusjuttuja pitkästä aikaa! Kohti omaa väriä mennään, lopetin värjäilyn noin puoli vuotta sitten ja nyt juurikasvu hipoo tuossa korvien alla, aijaa tuollainenko oma värini onkin? Hiusmäärästä ja laadusta johtuen suosin tällaisia lettikampauksia, jotka pysyvät aika hyvinä parikin päivää. No alkaahan se hapsottaa, muttei niin paljon että ehtisin kärsiä iljettävästä "hiuksia kaulan ympäri" efektistä. Pientä Hilja-maitotyttö-tyyliä on havaittavissa, mutta ehkä kestän sen. 



tiistai 17. joulukuuta 2013

Sävyisää sivutuulta ja yksi kouluratsu


Pari sarjakuvastelua!
Totesin tänään etten hulmua kauniisti kovassa sivutuulessa:


Eräs heppailija pyysi muotokuvaa itsestään ja pollestaan :D


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Elokuvasuosittelu: Persepolis

http://www.youtube.com/watch?v=3PXHeKuBzPY <--- traileri juutuupista

Suosittelen voimakkaasti tätä animaatioelokuvaa! Se kertoo Marjane -tytön kasvamisesta lapsesta aikuiseksi Iranin levottomissa oloissa ensin Shaahin kaatumisesta Irak-Iran sodan myllerryksiin ja siitä seuranneeseen rauhaan, jossa ei kuitenkaan paljonkaan vapautta tunneta. Vaikka sota on ohi, on fundamentalistien valta erittäin rajoittavaa ja diktatuurista.

 Elokuva on synkästä lähtökohdasta huolimatta tosi hauska, ajatuksia herättävä ja koskettava yhtä aikaa. Ja kiinnostava ennen kaikkea! Sellainen pilkahdus siitä, miten samanlaisia ihmiset loppujen lopuksi kaikkialla ovat. Joku teini tykittää siellä Iron Maidenia tukka heiluen siinä missä täälläkin. Täällä siitä vain ei joudu kuulusteluihin. Kannattaa katsoa! Kaikki kenellä on Netflix, niin löytyy ainakin sieltä. Ja  malttamattomille varoitukseksi, alku on pikkaisen hidastempoinen, siitä ei kannata muodostaa vielä mielipidettä. Elokuvan puhekieli on ranska.

Sen lisäksi että elokuva on nokkela, erilainen, kantaaottava ja historiallisesti kiinnostava, se on myös visuaalisesti UPEA. Lähes koko elokuva on mustavalkoinen, kuin kaikki olisi tehty pehmeällä hiilellä ja tussilla, elokuvan visuaalisessa maailmassa vaihtelee karhea graniittimainen pinta ja erittäin pelkistetyn graafinen, sarjakuvatyylinen hahmottelu.

Kuva sivustolta http://www.awn.com/articles/life-during-wartime-ipersepolisi-creators-talk


Elokuva pohjautuu sarjakuvataiteilija Marjane Satrapin omaelämänkerralliseen sarjakuvaan.

"Kuuntele. En haluaisi saarnata, mutta tässä on pari neuvoa. Tulet tapaamaan paljon ääliöitä elämässäsi. Jos he satuttavat sinua, muista että se johtuu siitä että he ovat typeriä. Älä vastaa heidän julmuuteensa. Ei ole mitään pahempaa, kuin katkeruus ja kosto. Pidä kiinni arvokkuudestasi ja pysy uskollisena itsellesi"

- Marjanen mummon neuvoja kun Marjane lähetetään itävaltaan pakoon sotaa


lauantai 14. joulukuuta 2013

Kun elämä antaa sinulle sähkökatkoksen, paahda vaahtokarkkeja!






Seija-myrsky vei meiltä taas vaihteeksi sähköt ja juuri silloin kun olen koko viikonlopun yksin. Onneksi sain lainaan vanhempien agrekaatin (Aggrekaatin? Akrikaatin? Mikä hitto se on? Sähköalligaattori?) että sain akvaarioiden suodattimet ja jääkaapin pidettyä pyörimässä (kalat kuolee ilman suodatinta, jääkaappi on pelkkää luksusta). Ilman lämmitystä alkoi tullla pikkusen viileetä sisälle kun ulkona pakkanen kiristyi ja niinpä laitoin uuniin tulet.

Ja paahdoin vaahtokarkkeja <3










Illalla tupasi vähän pimeys valtaamaan, mutta onneksi vanha kunnon myrskylyhty tuo tehokkaasti valoa, niin onnistuu vaikkapa kirjan lueskeleminen oikein hyvin. Vaahtokarkkeja voi syödä pimeässäkin.







Seuraavana päivänä ajattelin että valossapa on hyvä lueskella ja piirrellä mukavalla sohvalla,  jonka pihistin pikkusiskoltani. Nope. Tosin sohva ON kuulemma todella mukava.





Ja illalla sitten kohti sänkyä, jossa saisin kerrankin nukkua ihan yksin ja viedä kaiken pinta-alan! Eikö? No ei se mitään, eipähän tule yksinäistä!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Yhdessä piirtämistä

Ipana piirsi ylemmän kuvan ja kertoi tarkasti, mitä siinä on. Sitten minä skannasin kuvan ja piirsin siitä oman versioni lapsen kertoman perusteella :) yhtäkään lapsen piirtämää viivaa ei ole peitetty eikä poistettu.



sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Ilveskissa saalistaa, tahtoo saada suuren

Jotain tehtyjä ja ajateltuja asioita jälleen.

KUKA? Aloitetaan Dr Whosta. Työkaverin lapsi hämmmästyi, että joku AIKUINEN tietää mikä on Tardis :D Joten piirsin siitä inspaantuneena tällaisen lyijäriluonnoksen.



MITÄ? No kolhuja! Minisukseilin, kahdesti. Mustelmat alkavat hiljalleen hälventyä.

ÄÄNIÄ? Linnunääniä. Pihapiirin linnut vastaavat minulle kuin vihellän. Tässä ei ole mitään maagista Lumikin taikaa, tässä on käytetty ihan pähkinöitä, siemeniä ja kauraa.


MIKÄ?? No ilves!! Taas! Naapuri hääti takapihalta ilveksen joka ei paljon ihmistä väistele. Ilveet ne on upeita elukoita, mutta en voi kieltää etteikö vähän jännitä ulkoilla koirain kanssa pimeässä.

Siellä se menee, vasemmalla näkyvä talo on meidän koti. Kuvan nappasi ilveksen pois ajanut naapuri.



lauantai 30. marraskuuta 2013

Normipäivä

Kirjoitin pikkusiskoni FB- seinälle vastineen hänen normipäivä -teksilleen joten kopsaan sen tännekin talteen :)

Eli tässä hieman kärjistettynä normipäivä :D näyttää kirjoitettuna ihan kauheelle hulinalle, mutta ihan on kivoja päiviä nämäkin :D

Päivä Arki-Elinana: Herätys, Pirpanan herätys, koirat pihalle ja ite seuraksi ettei ilves syö, pirpanan herätys uudelleen, koirille aamuruoka ja kahvit keittymään, pirpanan uhkaileminen että jos se ei raahaa luitaan peiton alta niin kannan kuistille heräämään, omien eväiden kokoon kaapiminen ja kahvin särpiminen samalla kun taustalla raikaa prätkähiiret, pirpanan uhkailu että sitä aamupalaa naamariin, pirpanan päikkärirepun tutkiminen ja miettiminen missä hitossa kaikki tavarat taas on, hukkaan menneiden tavaroiden metsästämistä ja kaavoittamista (jäiköhän ne rukkaset päiväkotiin?), pirpanan painostamista sohvalta kohti vaatteita, sitten kohti ulkovaatteita, auto lämpiämään samalla kun koirat vielä kerran pihalle ja samalla lintulautojen täyttö, kodin tarkistus ettei mihinkään jää alkavaa katastrofia, tavarat kantoon ja autoon, palaaminen autosta takaisin sisälle hakemaan jotain unohtunutta

kello on 06:50

päiväkodilla jaotellaan tavarat oikeisiin paikkoihin, päivitetään hoitajien kanssa päivän agenda, piipataan pirpanan kellokortti (huuto tulee jos ei saa tehdä sitä ite), heippahalitaan ja pirpana jää kodikkaaseen leikkihuoneeseen leikkimään ja itse kaahotan takaisin autolle ja pällistelen kelloa miettien meniks mulla taas noin kauan?? ajelua ruuhkassa ja sadattelua muille typerille töihinkulkijoille, että miten ne ajaa taas niin hitaasti/väärin/väärässä paikassa ja samalla heräilyä tähän päivään, sitten omalle parkkipaikalle ja aamunpirteät reipastelut pitkin kaupungin katuja 15 minuuttia että pääsee työpaikalle.

Kello on noin 07:55

Siitä sitten oamlle työpisteelle ja joka aamuinen kauhistelu miten tää tietokone taas kirjautuu niin hitaasti kellokorttiohjelmaan, tarkistus mitä töitä itelle kuuluu sinä päivänä ja sit loppupäivä aivan infernaalisen ahkeraa työntekoa (Salla ei naura siellä), vähän eväiden napostamista ja taukoilua välissä ja sitten kotiinlähtöä tekemään

kello on 16:15

olen reipastellut taas 15min autolle, sitten sitä auton raappaamista lumesta ja ikiroudasta ja takaisin ruuhkaan kiroilemaan muille typerille kotimatkalalaislle miten ne ajaa niin  hitaasti, väärin ja väärässä paikassa, päiväkodin pihaan kurvaaminen ja oman jälkeläisen bongaamista pihasta (ne näyttää kaikki ihan samalle siellä lumisina kirkuvina haalariklooneina) koittaen samalla muistella minkä värinen pipo ja haalarit omalla perillisellä on, siitä sitten perillinen hallintaan, hoitajien kanssa poistumislätinät, tavaroiden haaliminen kasaan ja autoon, kaupassa käynti jos siihen on aikaa/jaksamista/huutava tarve, sitten kotiin

kello on noin 16:55

koirat pihalle ja pirpana sisälle, ruoanlaittoa tai välipalaa riippuen omasta syöminkien tilasta aikaisemmin päivällä (luojan kiitos perillinen on aina ruokittu hyvin päiväkodissa), pirpana leikkii jossain lähistöllä ja ite koittaa nollata päätä hetken jossain aivottomassa tilassa, ruokaa naamariin ja odottelua milloin viisaampi puolisko tulee kotiin, siinä ipanan kanssa puuhailua siihen saakka kun puolisko saapuu, sitten lenkille koirien kanssa ja puolisko saa duunata pirpanan iltahulluudet (siitä tulee käsittämätön koomikko väsyneenä. ipanasta siis, miehestä ei), sitten kotiin, autuas olo huhhuh väsyttää ihan saatanasti mutta hyvä fiilis silti, vähän jauhetaan miehen kanssa paskaa ja ehkä jotain piirtelen tai teen koulujuttuja, katson telkkarista/koneelta jotain huonoa ja sitten oikeestaan meen nukkumaan, mies hoitaa eläinten iltaduunit (se joka lenkittää ne vapautuu kaikista iltavelvolisuuksista, hyvä diili)

Kello on noin 22:30

Seuraavana päivänä joko kaikki uusiksi tai sitten ilman pirpanan aamu-iltapäiväosuuksia jos sattuu vaikka olemaan niin että aapee on kotona :D Luoja kiiton aika usein on. Silloin päiväkotiseikkailun tilalla on kahvin särpimistä autossa ja sadattelua miten typeriä muut tielläliikkujat tänäkin aamuna on :D

maanantai 18. marraskuuta 2013

Lyijäriluonnoksia valonnopeudella

Kuvasin kaksi piirustelua ja nopeutin 8x ja löin musiikin päälle.

Molemmat kuvat esittää Loki -elokuvahahmoa, kkoska se on nyt in koska kävin leffassa ja olen ihan ihastuksissani :D



Tässä eka video

http://www.youtube.com/watch?v=UHaZzCRvMUg&feature=youtu.be


Ja tässä toka:

http://www.youtube.com/watch?v=WLyWj7VHsjw&feature=youtu.be

Omasta mielestä on kiehtovaa katsoa miten piirustus ilmestyy pala palalta paperille :D

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Drunkwriter ja puurovaras

On hyviä ideoita ja on "hyviä ideoita". 

on ollut vähän ummetusta tuolla tieteellisen tekstin tuottamisen puolella ja yhtä ainutta esseetä on väännetty toista viikkoa jo. Eilen sitten illalla pienessä hiprakassa tunsin yhteyttä maailmankaikkeuden kanssa ja tekstiä alkoi tulla kuin itsestään. 

Onneksi luin aikaansaannokseni tänä aamuna. 

Hemingwayn sanoin: Write drunk, edit sober!
(nettilähteen mukaan lausahdus liitetään hemingwayhin, mutta on todennäköisesti novellisti Peter De Vriesin kynästä lähtöisin


Draamaa aiheutti myös kadonneen aamupuuron arvoitus. Ei tarvinnut kyllä kamalan pitkään miettiä kuka otus sen veti parempiin kuonoihin...


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Keskittymisongelmia


Sama ongelma seuraa minua kyllä töihinkin. Todellisuuden rakoilun syndrooma :D :D

lauantai 2. marraskuuta 2013

Let me love you Daryl!


Erään ystäväni kanssa tykkäämme tosi paljon Walking Dead -sarjasta. Etenkin jousipyssytyyppi-Darylistä joka on aivan mahtava hahmo. Pahismainen hyvis. Sellainen kaikkien suojelija, mutta kuitenkin mysteerinen ja hiljainen, joka harvoin puhuu ja silloin kaikki haukkoo henkeään miten oi viisas hän on. Viisas tappeleva pahishyvis. Primitiiviminäni huutaa kuin simpanssi :D

Nyt alkoi pyöriä neloskauden jaksot telkkarissa, joten sen kunniaksi tämä piirros.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Lapsen silmin

Keräiltiin koirien leluja pihasta että jos lumi tulee taas niin ei jää keväseen asti hangen alle. Lapselle se oli aarteenetsintää!

tussi ja puuvärit huokoiselle cansonin luonnospaperille

perjantai 25. lokakuuta 2013

Halloweenpiirtelyä

Yksi lempparijuhlistani piirtelyn suhteen lähestyy taas! Tässä sama kuva skannattuna ääriviivosten piirron jälkeen ja värityksen jälkeen. Piirretty ensin tussilla ja sitten väritetty puuväreillä.





perjantai 18. lokakuuta 2013

Satupäivän kunniaksi: Hani ja Kusti seikkailussa

Satupäivänä kirjoitettu satu omistettu Bleuelle ja Sininen keskitie - blogille, joka sadun tekemisen innoituksen potkasi liikkeelle :)

Sadun on sanellut 4 vuotias poikani ja minä (32 vuotias eukko) olen piirrellyt kuvat. Piirtelyt on tehty noin vartissa, joten sillä silmällä sitten... seliseli ;D

HANI JA KUSTI SEIKKAILUSSA

a











lauantai 12. lokakuuta 2013

Suuri hiirikapina

Et silleen. Hiiret söi sangollisen jyviä ja jättivät tilalle sangollisen eristevillaa... Tämä tuntuu jo henkilökohtaiselta!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Susi ja tyttö - jatkoa



Tusseilla ja tietokoneella jatkoa aikaisempaan teeman sudesta ja sairaasta tytöstä.



Aikaisempi kuva:




lauantai 21. syyskuuta 2013

Hei ja moi


Akryyleillä pingotetulle kankaalle.

Halusin maalata kuvan jossa urosleijona pysähtyy ikäänkuin kesken askeleen moikkaamaan laumansa naarasleijonaa. Sellainen arkinen leijonarakkaus-kuva, ehkä tilanne joka on tapahtunut kun iltapäivän kuumuus on hellittänyt ja pian on aika lähteä metsästämään ja lauma alkaa heräillä.

Sellainen missä urosleijona sanoo Hei ja Moi ja naarasleijona antaa melkein piut paut sille :D

lauantai 14. syyskuuta 2013

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ei kahta ilman kolmatta?

Vasta on päässyt tässä suremisen alkuun Enskan poismenon vuoksi kun tänään huomattiin, että Kustin silmissä on jotain vikaa. Toinen pupilli on valtavan suuri ja toinen ihan normaali. Kusti näyttää aristelevan kipeää silmää, mutta kaiketi näkee sillä jotain kuitenkin. Silmä reagoi valoon, muta HUONOSTI. Pupilli on suuri, laiska ja samea.

Tottakai googlettelin mitä se voisi olla ja se voi olla vaikka mitä. Se voi olla tulehdus, vamma, sarveiskalvon irtoaminen, aivoperäinen ongelma jne.

Yksi huolestuttava mitä se voisi myös olla on kissojen koronaviruksen aiheuttama FIP joka on tarttuva kuolemaanjohtava tauti. Ikäväkseni huomasin, että myös Enskan oireet (epileptiset kohtaukset + alleen laskeminen) sopii FIP oireisiin. Tauti on aika harvinainen, mutta mahdollinen. Sitä ei voi ehkäistä eikä parantaa.

Huoli on hirvittävä. Skin on jo kamalaa että Enska meni, mutta mitäs jos nyt heti perään joudumme luopumaan Kustista. Entä Lyrasta? Jos se on FIP:iö niin voiko Lyra säästyä?

:'( Miten selitän asian 4 vuotiaalle eläinrakkaalle pojalleni, jos kaikki kissamme kuolevat parin viikon sisällä? Miten selitän sen edes itselleni?

Kamala miten pahalle tuntuu just nyt tämä kaikki.

torstai 5. syyskuuta 2013

Hyvästi Ensio Kutvonen


Maanantaina Enska pissasi lattialle ja maukui kummallisesti.
Tiistaina Enska kävi eläinlääkärissä ja sai kipulääkkeet virtsatulehdusepäilyyn.
Tiistai-keskiviikko yönä Enska sai rajun epileptisen kohtauksen.
Keskiviikkona eläinlääkäri sulki pois elimelliset syyt, todennäköisesti Enskalla on aivokasvain.
Keskiviikko iltana Enska sai jälleen rajun kauhu-kouristelukohtauksen.
Keskiviikko-Torstai yönä Enska sai neljä rajua kohtausta.
Torstai aamuna Enska sai jälleen kaksi kohtausta.

Torstai iltapäivänä, 9 vuotta ja 3kk ikäisenä Enska pääsee pois.

Nyt on Torstai keskipäivä ja silitän uupunutta ystävääni ja lupaan että kohta koittaa vapaus, viimeinen vapaus eikä satu enää, ei tarvi pelätä enää, ei tarvi huutaa tuskasta. Kuolema tulee lempeänä.


"After all, to the well-organized mind, death is but the next great adventure."
- Albus Dumbledore

lauantai 24. elokuuta 2013

torstai 22. elokuuta 2013

Se(l)kounet on parasta pistää ihan läskiksi

Aika usein huomaan jostain kummallisista jutuista, että vallitseva todellisuus taitaa olla unta. Silloin pistän kaiken läskiksi, koska se on tehokkain tapa herätä.

Minun alitajuntani ei tykkää että sen pileitä tullaan kuokkimaan :D




tiistai 20. elokuuta 2013

Mini's Telescope

Viime viikolla Mini oppi sanomaan ärrän ja ajamaan polkupyörällä pitkiä matkoja. 

Tänään Mini rakensi kuumeisena legoista avaruusteleskoopin katsoen mallia How the universe works-dokkarista ja selitti, että hän haluaa tutkia kvasaareja. 

..... jjjoooooo... Tää etenee nyt vähän liian nopeesti   (hehheh)

Vähemmän Discoveryn avaruusdokkareita ja enemmän Paavo Pesusientä, eikö?



Mutta eikö olekin aika näköinen! 

Ihan vai ettei ene sekaisin, niin ylempi on Minin legoteleskooppi ja alempi on ruutukaappaus siitä Discoveryn dokkarista.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Seuraa pilviä!

Kirjoitin aikaisemmin työelämäpurnausta, mutta päätin kumminkin poistaa sen. Vaikka leikilläni puhuin tilanteesta yleisellä tasolla, niin eihän se ihan totta ollut tietenkään, purnaaminen ei taida pahemmin sopia minulle. Jatketaan kevyemmällä linjalla :)

Tässä joitakin räpsyjä mitä olen napsinut puhelimen kameralla kulkiessani:

Majesteettisia pilviä Jyväskylässä

Työmatkan varrelta läheltä kotia

lauantai 17. elokuuta 2013

Kisukisukisu....

Voi kattila pudota paksuun päähän
tai voit kompastua yllätystuoliin
voit jäädä lukkojen taakse ukkossäähän
ja kaikenlaisia "vahinkoja" tapahtua pikapuoliin

Muistapa silloin tän yhden kerran
kun olis voinut funtsia hetken verran

kantsiko puhkaista Pandoran mätäpatti
ja valokuvan vuoksi HERÄTTÄÄ KATTI!

- Lyra 9v



Herätin Lyran kesken päikkäreiden kuvaa varten. Sain mitä tilasin; Kissan joka näyttää kirvesmurhaajalta. 




.... Jos menehdyn tapaturmaisesti kotona lähipäivinä niin kuulustelkaa kissaa jooko?

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Siivotaan! Huudetaan ja siivotaan!

On jälleen koittanut se hetki.

Anoppi on tulossa kylään.

Vesilasissa neste väreilee ja katseet suuntautuvat taustapeileihin ja taustapeileistä näen kaiken paskan ja moskan pitkin huushollia. Voihan hittolainen. Pakko siivota. Jotenkin sain uskoteltua miehelle, että hänen täytyy siivota etupäässä yksin koska A) omapahan on mutsinsa B) Minulla on tärkeää tekemistä Giljotiinin kanssa.
Kuitenkin mies tuputtaa osallistumista minulle joka suunnasta, hänen siivoilunsa lonkerot kuristavat minua pahemmin kuin anakondaleffan tähtiliero.

Anteeksi keskeytys, mies tuli juuri kysymään minulta laitetaanko ideaaliside sukkalaatikkoon ja koin pienimuotoisen hermoromahduksen tapauksen johdosta.

Kyse ei missään nimessä, haluan korostaa MISSÄÄN NIMESSÄ ole siitä, etteikö mies osaisi siivota! Voi hyvänen aika, sehän on vain siivoamista eikä mitään rakettitiedettä! Likaa pois ja puhtautta tilalle! Enkä minä todellakaan kuulu niihin itsensä ylentäviin naisiin, jotka vähän alentuvasti voivottelevat miten se meidän Pera vaan ei osaa siivota voi voi. En! En tosiaan! Kuulun niihin, jotka näkevät miten mies TOIVOO minun ajattelevan, että ideaaliside kuuluu sukkalaatikkoon sen takia, että hän ei vaan OSAA. Koska jos hän ei vain osaisi, ehkä hänen ei tarvisi tehdä sitä (Tiedän tämän koska en "osaa" tyhjentää astianpesukoneen oksennuspahoinvointisihtiä).

Hermoromahdus osa 2. Anoppi tulee tunnin päästä ja mies on jälleen tutussa syklissä. Eli siinä, missä eilen on kaikki siivoilut jätetty täksi päiväksi koska "ihan hyvin on aikaa" ja sitten on aamu vietetty rennosti kahvia särpien. Nyt yhtäkkiä herätään huomaamaan, miten OMG kämppä ei olekaan mystisesti siivonnut itse itseään!

Älkää katsoko minua, olen tehnyt lupaamani osuuteni jo eilen. Mitä? No EN TODELLAKAAN AUTA! Minä seison rannalla ja huudan myrskyyn uppoavalle kaleerille;

"IDEAALISIDE EI TODELLAKAAN KUULU SUKKALAATIKKOON!"

lauantai 10. elokuuta 2013

Operaatio Giljotiini

Aloitin yhden projektin, josta en uskalla oikein "ääneen" puhua koska pelottaa että kämmään koko homman ja sitten itkettää kun kaikki tietää. Joten en vielä avaa asiaa sen kummoisemmin, vaan puhun Operaatio Giljotiinista, koska koko projekti tuntuu siltä kuin olisin ostanut giljotiinin ja opettelisin käyttämään sitä omaan päähäni. Jos kertoisin suunnitelmani tässä, se ei olisi varmaan monen mielestä mitenkään ihmeellinen, mutta minulle tämä on tosi iso juttu.

Aina kun aloittaa jotain ihka uutta ja inspiroivaa, niin tuntuu samaan aikaan ihanalle ja kamalalle. Sitä heittelee aallonharjalta toiselle ja perättäisten sekuntien tuntemus saattaa olla "MÄ EN KOSKAAN PYSTY TÄHÄN" ja "Mä niin pystyn tähän!". On kamalaa kun ei voi vain tuntea pystymistä ja voimaa. Mihin sitä heikkoutta ja epäonnistumisen pelkoa tarvitaan? Johonkin realiteettien arvioimiseen ehkä? Pieni paniikki pitää mukavasti hereillä?

Jotta Operaatio Giljotiini saisi mukavan alun, minä tein aika ison päätöksen. Ja pelottavan! Hurjasti pelottavan! Minä ilmoitin työpaikalle, että en enää tee töitä täysillä viikkotunneilla, vaan siirryin työskentelemään 30h/viikossa niin, että minulla on yksi kokonainen arkivapaa käytössäni. Jep! Niin tein! Ja sitten heijasin viikon sikiöasennossa nurkassa ja purin rystysiäni estääkseni itseäni soittamasta henkilöstöresursseille että VITSI VITSI HAHAHAH HUONO VITSI, EI KAI KUKAAN NIIN HULLU OLISI, ETTÄ VAPAAEHTOISESTI TIPUTTAISI JO VALMIIKSI ANKEITA TULOJAAN HAHAHA.

Joo. Minä!

Sekin tässä stressaa että lama pureskelee myös työpaikkaani ja stressaava syksy on tulossa. Pelottaa jo valmiiksi mitä tässä vielä tapahtuu.

Nyt lasketaan pennejä ja toivotaan että se on sen arvoista. Mies sai luvan alkaa metsästää vähemmän kuluttavaa autoa (mistä hän on luonnottoman innoissaan. Autojen vaihtaminen on miehelleni kuin tennispallo paimenkoiralle) ja mietimme ahkerasti, mistä kaikesta voitaisiin säästää niin että tulojeni putoamisen lovi ei hajottaisi taloutta.

Ja täytyy taas todeta miten mielettömän hieno puoliso minulla on. Ihan uskomaton. Valmis tekemään uhrauksia ja järjestelemään asioita, jotta minä saan seurailla haaveitani. Olisikohan minusta samaan hänen kohdallaan? Toivoisin niin. Toisaalta olen itsekäs pikku kakkiainen *kjäh kjäh*

No mutta niin. Aika näyttää. Ja kerron kyllä sitten kun olen päässyt toteamaan onko minusta Giljotiinin käyttäjäksi vai ei. Kerron vaikka paskoisin koko homman.

lauantai 3. elokuuta 2013

Repsahduksia

Olen kuukauden piirtolakossa. Tämä ei ole niin helppoa.

1) Seisoin työpaikalla tussitaulun vieressä ja havahduin siihen kun ystäväni hihkuu selkäni takana "ELINA EIIIII ÄLÄ PIIRRÄ!" ohhoh. Ihan vahingossa ja huomaamatta piirsin pienen koiran siihen, täysin ajattelematta mitään!

2) Minun piti kirjoittaa paperilapulle sana "pyöriäinen" ja ihan vahingossa piirsin siihen kuvan kirjoittamisen sijaan.



Se vain on minun luissani ja ytimissäni asti!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

30 päivän vieroitusohjelma piirtelystä

Minulla on ollut viimeaikoina aina todella turhautunut olo, kun olen piirrellyt. Mikään ei näytä siltä miltä pitää, enkä edisty yhtään. Ideoita ja inspiratiota tulee tulvimalla, mutta mikään niistä ei valmistu loppuun asti. Aloitan piirroksia ja maalauksia ja hylkään niitä keskeneräisenä. Jotkut nopeat "turhat" jutut valmistuu, mutta oikeasti työläät tai opettavaiset, ei sitten millään. Aina kun yritin aloittaa minulle tuli vain vihainen ja pettynyt olo. Tuli jo heti ekasta viivasta lähtien tunne, että tästä ei tule mitään, minä en osaa, minä en kehity, tämä on turhaa. Tuntuu että käsi ei ole varma, eikä silmät näe paperia kunnolla. Sitten tuskailen pitkin öitä sitä, miksi en yhtäkkiä osaa enää mitään.

Olen kuin huumeaddikti joka on vetänyt niin monta viivaa ja tykittänyt niin monta ruiskullista, ettei uusi annos tuo enää mielihyvää, eikä tyydytystä. Pelkkää inspiraatioiden haamujen kiskomaa pakkomiellettä!

Joten päätin, että en piirrä MITÄÄN ainakaan kuukauteen. Jos pystyn niin pitempäänkin. Tästä ei tule mitään, tarvitsen irtiottoa tästä.

Minulla on ollut ennenkin taukoja piirtelystä, muttei koskaan tällaisia tietoisesti pidettyjä. On mielenkiintoista nähdä onko fiilis tauon jälkeen yhtään parempi! Monesti pitkän tauon jälkeen aivot ovat kehittyneet kuin itsestään. Pisin aktiivipiirtelystä pidetty taukoni on kestänyt lähes vuoden verran ja kun taas jatkoin, niin olin kehittynyt hurjasti! Toivon samaa efektiä tuonne tunnepuolelle pienemmän tauon kanssa.

Eli jos ennen elokuun 22. päivää postaan ainuttakaan rääpystystä, olen repsahtanut ja "käytän" taas ;)

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Eye of the liooonnnnn!

Kaikkea on tullut räävittyä taas!

Ihan ensin; olen jälleen ylittänyt itseni ja alkanut luonnostella ennen maalaamista. Tässä treenasin leijonan silmän piirtämistä. Tosin vähän pelottaa silti sovitella oppimaani maalaukseen. Se on vähän niin, että voihan sitä oppia yhden sanan swahilia mutta käytäpä sitä uskottavasti lauseessa. 


Puuvärein leijonansilmä

Painttihulluus on minuun iskenyt myös! Töissä tulee vietettyä tauot piirrellen hiirellä windowsin paintilla eläimiä, tässä pari sellaista:





Ja lopuksi pitkän suunnittelutyön (ainakin kolme minuuttia suunnittelin) tulos: Kenkähylly joka on tehty ylijäämä laminaattipaloista ja kulmaraudoista! Minä suunnittelin ja mies teki!