teinimutanttimustarastas

Sain ihanan kirjeen työkaverin tyttäreltä, jossa oli hieno piirustus ja toive että voisinko piirtää turtlesin. No tottakai kun noin kauniisti kysytään! :)

Piirsin ensin lyijärillä ja värittelin tietokoneella. Oma suosikkini lapsena oli Donatello, siksi piirsin sen tähänkin.

Muitakin teinejä hoodeilla pyörii, nimittäin mustarastasteinejä! Pihassa vierailee vakituisesti kuusi mustarastasta ja se on ihanaa, sillä pidän niistä hirmuisen paljon! Ne laulavat kuin taiotut huilut, ovat niin kauniita, hyvin kesyjä ja uteliaita ja todella kiinnostavia seurattavia kaikin tavoin!

Lastenkirjaviikko: Soturiprinsessat

"Lapsilleni loruttelen" (kerro miten runoilet, satuilet, loruttelet lapsillesi arjessa- kirjoista vai omasta päästä?)

Sininen keskitie -blogin lastenkirjaviikko on ollut huisin hauskaa seurattavaa, kiinnostavaa ja inspiroivaa samaan aikaan! On ollut mukavaa lueskella erilaisten bloggaajien tekstejä lastenkirjojen ympärillä eri kanteilta. Itsekin oli alusta alkaen tähän tarkoitus osallistua, mutta kuten kaikki elämässäni, tämäkin tuntuu jäävän viime tippaan.Valitsin aiheekseni tuon lapselle satujen keksimisen omasta päästäni, koska sitä todellakin usein teen. 

Rakastan satuja, mutta joskus tuntuu etttä muiden sanat eivät mahdu omaan päähän eikä suuhun. Joskus kun väsyttää, niin tekstin lukeminen paperilta tuntuu valtavalta ponnistukselta, olipa se miten mukavaa tekstiä tahansa. Silmät eivät jaksa tarkentua paperille, eikä aivot taivu seuraamaan minkäänlaisia valmiiksi tallattuja polkuja.

Silloin on helpotus nähdä into lapsen silmissä kun kysyn, että kerronko juttuja omasta päästä. Huojentaa kun saan pistää aikuisen mielen hetkeksi syrjään ja astua satumaailmaan, joka on aina läsnä aivoni jossain kolkassa. Minulla on aivan pienestä lapsesta saakka ollut tapana laittaa asiat muuttumaan toisenlaisiksi. Ne muuttuvat toisiksi niin vahvasti, että pystyn edelleen näkemään ja tuntemaan kuvittelemani asiat. Erona lapsuuteeni on siinä, etten enää usko (ihan aina :D ) näkemääni. Kuitenkin todellisuuden rajat hämärtyvät usein. Ja usein se on hyvin hauskaa. Ja nämä todellisuuden temput elävät ihan omaa elämäänsä ja niistä pulppuilee satuja ja tarinoita kuin avoimesta haavasta! 

Yhtenä päivänä menin taas töihin, kuten joka aamu 4 kertaa viikossa. Parkkeerasin autoni sataman parkkipaikkaan, pyöritin parkkikiekkoa, nostin laukun olalle ja kävelin kohti Innova 4 -rakennusta, jonka neljännessä kerroksessa työpisteeni sijaitsee ison ikkunan vieressä. Kävelin rivakasti ja tuijotin tietä edessäni.

Nostin katseeni tiestä ja katselin edessä askelten tahdissa pomppivaa työpaikkarakennusta ja siinä ne seisoivat jälleen, aivan kuten joka aamu: Kolme soturiprinsessaa siniset hiukset liehuen, ylpeinä ja villeinä muurin harjalla. 

Tuolla. Näettekö.

Katsokaa tarkemmin...

Vaihdoin äänettömät tervehdykset kolmen sisaruksen kanssa ja ne näyttivät villeiltä ja kauniilta, hurjilta ja tappelunhaluisilta! Tänään niiden siniset hiukset hulmusivat villisti ja silmissä leiskui!

Samana iltana poitsu 4v halusi iltasatuja "omasta päästä". Huokaisten pötkähdin sängylle ja aloin silmät kiinni kertoilla satua Tourulinnan kolmesta soturisisaruksesta, jotka puolustivat linnaa Kuokkapetojen klaanin hurjilta hyökkääjiltä. Seuraavana iltana lapsi halusi kuulla lisää tarinasta. Ja seuraavana. Ja sitä seuraavana. Luulen että Tourulinnan hurjat sisarukset ehtivät kokea aikamoiset seikkailut ennenkuin lapsi on tyytyväinen.

Lapsen kirjahylly pursuilee kaikkia ihania kirjoja ja niitä luetaan suurella ilolla, sadut ruokkivat satuja! Mutta on ihanaa sekin, että minun päähäni pakkautuvat sadut saavat lihan ja muodon kun saan puhua ne ääneen nälkäiselle yleisölle :) 

hermo(stus)vaurioita ja laulua

Kävin lääkärillä juttelemassa kilpirauhasen poiston jälkimainingeista ja kaikenlaisesta siihen liittyvästä. Todettiin että leikkauksen kompikaationa on tullut hermovaurioita, jotka aiheuttavat äänihuulten osittaista halvaantumista ja korvien tinnitusta, joka on kestänyt leikkauksesta saakka. Hyvä uutinen oli että voin lakata pelkäämästä aivokasvainta tai vastaavaa jatkuvan vihellyksen aiheuttajaa pässäni! Huono uutinen on se, että jos se johtuu hermoviasta, niin se voi olla pitkäaikainen tai pysyvä ongelma eikä sille voi oikein mitään tehdä. Että kuunnellaan nyt sitten sitä korkeaa seetä oikein koko rahalla. Lääkäri lupasi myös kirjoittaa lausunnon siitä etten voi tehdä puhelintyötä, helpotus on se jonkinlainen sillä ääni ei todellakaan kestäisi koko päivän puhumista.

Laulamista olen ääreisvarovasti alkanut kokeilla tässä ajan kanssa ja jonkinlainen huojennus on se, että pystyn laulamaan JOTENKIN. Epävarmasti, todella varovasti ja huolellisesti matalia äänialoja. mutta että pystyn kuitenkin jotain laulamaan niin se on kyllä hienoa.

And behold!

Vammaäänihuuli nauhoitti ekan laulelun! :D Korkealta eikä kovaa lauleta varmaan pitkiin aikoihin, mutta matalalta madellen ääni jo pikkuisen aikaa kantaa akkaa (kukahan opettaisi laulamaan oikeassa rytmissä??). Nyt olisi varmasti isosti hyötyä päästä ihan laulutunneille niin että joku ihan kunnolla opettaisi tekniikkaa etten hajottaisi äänihuuliani. Kun ei nämä oikein tahdo kestää puhumistakaan, niin etten sitten laulaisi väärällä lailla ääntäni hajalle.

Hiilikädenjälki

"olisipa hauskaa nähdä miten sinä näet partakoiran" sanoi eräs kaveri ja minä lupasin saman tien nähdä sen sain hyvän tekosyyn pitkästä aikaa kokeilla hiilipiirrellä!

... ja siitähän se ajatus sitten lähti!

Suurena superhahmoleffojen pahisten ystävänä (ja rakastajana) tartuin ajatukseen maalata joskus Heath Ledger -tyyppinen Jokeri ja päätin tehdä ensin hiililuonnoksen. Ei tullut nyt ihan sellainen kun ajattelin, mutta on tämäkin parempi kuin ensimmäinen versio!

Tein Jokeri-kuvasta myös 16 X nopeutetun videon. näitä on aina opettavaista itse katsoa. 

Jokeri-piirros Youtubessa

Olipas hauskaa! Lisää!

Päätön väite, luksusletku ja muita maaliskuisia juttuja

Päätön väite:

Ystäväni väittää että täysikuun aikaan on aina kylmää ja kirkasta, että se täysikuu jotenkin sen aiheuttaa. No höpsistä sanon minä ja yritän hänelle todistaa asiaa täysikuu kerrallaan. Harmillisesti siitä lähtien kun aloimme aiheesta kiistellä on joka helkkarin täysikuu ollut kirkasta ja kylmää!

Liukuvärjätty tukka, vai onko? 

Kasvattelen juurikasvuani pois (tai oikeastaan siis värjättyä tukkaa pois) ja tämä välivaihe on aika riemunkirjavaa menoa, melkein kuin koko tukka olisi liukuvärjätty.

Objektiivilla leikkimistä. Tämä kuva on otettu niin että 50mm kiinteä objektiivi on ollut käsissä väärin päin ja irti rungosta. Aika jäsnkäpänskä lopputulos! Tällaisen "leiki että sinulla on makro" kikan luin jostain ja kokeilin. Ihan toimii, tosin terävyysalue jää tietenkin todella lyhyeksi kun ei oikein voi valita aukon kokoa kun objektiivi ei ole kiinni rungossa...

Luksusletku! 

10 vuotta akvaarioharrastamista takana ja nyt viimeinkin minulla on vesiletku jolla siirtää vedet akvaariosta pois ja uudet tilalle! Ei enää vesien kantamista ja loiskuttelua ja venttailua milloin saavi täyttyy.

Mies huokaili että hän vain näkee mielessään miten unohdan letkun akvaarioon ja aiheutan katastrofin (vieläkö se muistelee sitä pikku insidenttiä yhdessä asunnossa kun jouduttiin pikku unohduksen vuoksi vaihtamaan yhteen huoneeseen laminaatit??). 

Totesin siihen että rakas, minä ja vesiletku olemme kuin Venäjän ja Ukrainan kriisi; Vaikka sinusta nyt tuntuu siltä että uuden vesiletkun myötä katastrofien mahdollisuus on kasvanut, niin todellisuudessa minä ja vesimassat olemme aina uhka. Joka päivä. Ei vain nyt.

Tässä kuva vesiletkusta ja kirsikkabarbeista jotka hullaantuivat tuoreen veden virrasta.

puuväri-ilottelua

Jotenkin olen nyt tykästynyt pitkästä aikaa puuväreihin!

Kettu kokeilee Chopinia

Woodstock

Talvi tekee lähtöä

Luonnos siitä kun koira makasi lapsen päällä ja pesi naamaa häntä vispaten samalla kun lapsi kikatteli

Puuväripiirros talvesta joka vielä koittaa pukea kevätlapselle omia vaatteitaan..

kilpirauhasen poisto on pistänyt hormoonirytmit sekaisin ja tuntuu että PMS oireet kestää kaksi viikkoa..

Ja joskus töissä sitä vaan kaipaa pelastajaa!

Kevätkarvaisia sarjiksia!

Pitkästä aikaa kynä eksyi Ellun ja Allun tunnelmiin

Ja siitä sujuvasti kevättunnelmien kautta...

... uhmisteatterin viimeisinmpään näytelmään!