keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Julkaisutahti senkus kiihtyy

Hups. En edes muistanut, että minulla on tällainenkin blogiviritelmä. Kävin etsiskelemässä Sanapallo-tietopankista asiaa lauseenjäsenyksekstä, ja törmäsin muihinkin blogiviritelmiini (miksi minä aloitan aina uusia??). Mutta 2016. Huhhuh. Mitäs kaikkkea sen jälkeen on tapahtunut? 

2016: Toinen opiskeluvuosi, uuden äärellä ja vanhasta työpaikasta irrottautuminen. Poika aloitti ekaluokan.


2017: Kolmas opiskeluvuosi. En muista tästä vuodesta mitään. Mitä silloin tapahtui? Jotain? Yritin selailla kuviani, että mitä olen tehnyt, ja en löytänyt mitään järkevää. 

Olen ollut tosi hyvässä paikassa 2017 XD






2018: No joo, tämä oli vuosi, jolloin tapahtui paljon! Käytiin Espanjassa, meille tuli maine coon -rotuinen Hippa-kissa, ja meidän talo meni remonttiin vesivahingon takia. 

Vesivahinko oli ihan peffasta! Meidän keittiö ja kodinhoitohuone jouduttiin piikkaamaan auki, kuivaamaan ja periaatteessa rakentamaan uudelleen. Tehtiin samaan syssyyn sisävesiputkien rempppa, kun sen tekeminen oli joka tapauksessa tulossa. Tiskasin eteisessä ja kokkasin olohuoneessa. Joka päivä talossa ramppasi remppatyyppejä, ja vessa oli ainut vesipiste. Onneksi vakuutus korvasi 80% koko höskästä. Oltaisiin oltu ihan pulassa ilman sitä. 



2019: Vuosi jolloin minun piti saada gradu valmiiksi, mutta en saanut. Väänsin viimeisiä kursseja. Hippa-kissa sai pentuja <3 Kaksi pentua jäi meille. Ihanat Xena ja Myrsky. Pentujen hoitaminen ja pennunkatsojien kestitseminen oli tosi rankkaa, mutta tosi antoisaa myös. 

2020: Oli kauhea vuosi. Tietenkin täynnä myös hyviä asioita, mutta paljon osui taas rankkaa samalle vuodelle. Korona valloitti koko maailman. Gradun ja kurssien kanssa oli mammutin kokoisia ongelmia. Lyra- rakas mummukissa kuoli. Xena rakas teinikissa kuoli. Miehen ukki, joka oli minullekin läheisempi kuin omat isovanhempani, kuoli. Oli niin paljon kuormittavia juttuja, että en välillä oikein tiennyt,  miten edes jaksan niiden kanssa. Mutta sitten minä jotenkin pinnistelin, ja valmistuin maisteriksi. Eikä kukaan perheestä sairastunut koronaan tai menettänyt työtä koronan takia. 

2021: Tässä ollaan, vuoden alussa. Työttömänä vaan ei toimettomana! Minulla on ollut ensimmäistä kertaa VUOSIIN sellainen hetki elämässä, että ehdin hengähtää, katsella lintuja, lukea kirjoja. Mikään ei ole elämässä suuremmin vialla ja odotan innolla tulevaisuutta :) Pitäisi varmaan koputtaa puuta niin että puru lentää, ettei seuraava katastrofikuorma kaadu päälle heti huomenna!


Että.... nähdän sitten viiden vuoden päästä taas! :D      

 

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Julkaisutahti on päätähuimaava

Hups. Enkö oikeasti työntänyt tänne MITÄÄN melkein vuoteen? En näköjään. Projekti Giljotiini on mukavasti jäytänyt pollaa ensimmäisen vuoden verran ja olen nauttinut siitä aivan valtavasti. Olen kyllä räpeltänyt kahta muistiinpanoblogia, joista voin laittaa pienet esittelyt;

http://edgarallanonomatopoe.blogspot.fi/ : Suomen kielen opiskelujuttuja, linkkejä, fiiliksiä, epätoivoa ja iloa. Vähän sellainen opiskeluun liittyvä vapaamielinen pläjäys, johon olen laitellut mitä kulloinkin olen katsonut hyödylliseksi tai hauskaksi. Aika sekava. Sisältää paljon kuvia, joissa en tajua mitään :D

http://sanoistalauseiksi.blogspot.fi/ No sitten tämä sekopäisen määrän turhaa nippelssiä sisältävä kurssimuistiinpanoblogi :D Tein sen erään kurssin "lunttaa mitä haluat" tenttiä varten ja onpahan siitä varmasti hyötyä jatkossakin. Ajattelin lisäillä sinne tulevien (etenkin kielioppityylisten) kurssien sisältöjä sellaiseksi mahd kattavaksi tietopankiksi. On siitä sitten minulle, tai kellekään, mitään sen ihmeempää iloa, tai ei :D Onpahan nyt jotain tullut lähmättyä.

http://simppis.blogspot.fi/ Hoidossa olevan villisiilin hoitamista ja kuulumisia.

Piirtelyt on nyt ollut pikkuisen tauolla kuluneen vuoden aikana. Ei missään nimessä unohdettuna, mutta kun on ollut enemmän lukufiilis, niin olen mennyt sen fiiliksen perässä. Piirtelyt eivät katoa elämästäni ikinä, joten en ole huolissani, vaikka menisi pitkäkin aika, ettei huvita kynää haasteellisemmin heiluttaa.

Jotain piirreltyjä sitten viime syyskuun:

Lapsen kouluun tutustuminen aiheutti häpeää. Lapsessa. Minun takiani. 

Tämä on ollut aika pitkälti elämääni sitten viime syksyn.



Captain America 3 tuli leffateatteriin, siinä alkumainingeissa piirreltyä!


Mitä minun sydän kätkee sisälleen!



Vuoden TV-villitys on ollut Supernatural,
jota miehen kanssa ollaan möllötetty parikin kierrosta.
Molempien ehdoton suosikki on helvetin kuningas Crowley :D 












sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Olen täällä!

Ohhoppista, onpas edellisestä blogimerkinnästä vierähtänyt tovi! Mutta minähän lupasin jo ensimmäisessä kirjoituksessa unohtaa tämä olemassaolon välillä täysin. Olen lupausteni mittainen nainen! Jos ketä nyt kiinnostaa niin näitä räpimyksiä on yleensä vähän ahkerammin instassa nimimerkin @elksiivi takana.

Minä vain isken tähän läjän kuvia, jooko? Ei selityksiä.

Tai no vähän selityksiä sentään: Tässä on hai.


Tässä olen minä koulua aloittamassa. Projekti "Giljotiini" etenee ;) : 

(Sininen on varjo, ei pettänyt virtsarakko)


Tässä on Bucky Barnes vaihe vaiheelta


Tässä on luonnon antimia ja piirtelyitä :D





Ja tässä näemme lapsukaiseni yllä Winter Soldier-huppari jonka taitavin kätösin hänelle väänsin.



tiistai 9. joulukuuta 2014

Terapeuttista sarjakuvapiirräntää

Koko kulunut vuosi on ollut minulle aikamoista vuoristorataa, terveys ei ole ollut itsestäänselvyys. Mikäpä muu pahimmallla hetkellä auttaisi niin hyvin kuin piirtäminen... Olen piirrellyt tällaisia tosi simppeleitä ajatuksia eri tunteista ja hetkistä. 



Se tunne kun saan käsiini minkä hyvänsä tärkeän paperin joka minun pitäisi tajuta...




Jostain tuli mieleen se miten miehen on joskus vaikea sanoa mihinkään ei.



Joskus vaan potuttaa kamalasti ja tekee mieli purkaa jotain osiin. 



Olen spesiaali! Olen erityinen! Minä olen minä! :D Joskus täytyy vähän julistaa.



Ja joskus parasta laatuaikaa on se kun aika vaan soljuu ohi...



Netissä kiertää nyt ahkerasti kaikenlaiset julistukset siitä miten julistaja ei toivo mitään lahjoja vaan pelkkää iloa kaikille. Joistakin niistä tulee pikkuisen tekopyhä fiilis.





 Aina joskus tulee sellainen luuserifiilis joka saa ääriviivat sotkeentumaan.( Mutta eipä hätiä, on niitä iloisiakin fiiliksiä sitten aina ajallaan :) )



Joskus olemme törmäyskurssilla sen suhteen mitä sanotaan ja mitä tarkoitetaan :D




Joskus kun tulee paha päivä eikä ole ketään fyysisesti paikalla jota voi halata!




Minä muuten purin meidän sohvan! Siitä tulee hieno! (sillä välin vieraat joutuu istumaan lattialla, sori!)


Joskus mies eittämättä toivoisi että olisi VIELÄ tylsempää...


Kun stressaan asiasta tai toisesta niin minun viivat menee myttyyn.



sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Tangled, viivoja nostattava seikkailu!

Pakko se on myöntää, olen jälleen vähän hurahtanut. Törmäsin netissä jokunen kuukausi sitten termiin "zentangle" jolla tarkoitettiin piirrosta joka on tuherrettu täyteen kuvioita ja kiekuroita jne (googlella löytää aivan MIELETTÖMIÄ piirroksia tällä tyylillä) ja olihan se sitten kokeiltava. 

Kukapa ei olisi joskus luennolla tai puhelimessa puhuessaan kieputtanut kynää muistivihkon reunalla niin että lopputuloksena on suorastaan psykedeelisiä kiemuroita ja pikkukuvia. Tämä on sitä, paitsi askel eteenpäin. Tässä joitakin kokeeksi kieputtelemiani. Pahoittelen joidenkin kuvien huonoa laatua, en ole jaksanut skannata niitä ja ne on vain kännykkäkuvaräpsyjä jotka olen tallentanut instagrammista (josta minut muuten löytää nimellä Elksiivi jos joku haluaa tulla katsomaan :) )