Kuva ja tekstipätkä kirjoittamastani sadun tapaisesta:
"Ensin jokainen on niin pieni, että tähtiin yltäminen on mahdotonta. Silloin järki ei vielä rajoita mahdollisuuksia, joten me kurkotamme kuitenkin. Sitten sitä kasvaa isommaksi ja tulee ymmärrys, ettei tähtiin koskaan tule yltämäänkään. Joten sitä lakkaa yrittämästä. Parasta ei ole antaa olla ja ymmärtää aivan kaikesta kaikkea, tajusi hän. Ja yöllä, kun kuu kuulotti maisemaa voissa ja yrteissä, hän saapui avoimeen maastoon avojaloin. Ja hän hylkäsi niin ison osan järjestään kuin pystyi ja sen vähäisen rippeen kanssa päätti jatkaa kurkottelua. Mutta ei enää ylöspäin, vaan alaspäin. Ja tyttö tavoitteli tulikukkaa. Ja mikä parasta, ei koskaan aivan saanut sitä."
 |
| Piirretty "taikatusseilla" kopiopaperille |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa jättää kommenttia jos haluaa :)