Lintuja tänä talvena

Tänä talvena lintulaudalla on ollut enemmän elämää kuin koskaan! Linnut syövät viimeistä murua myöden kaiken mitä niille tarjoilen ja usein joudun viemään kesken päivän lisää. Vakioruokailijoilla on minulle jo oma merkkiääni, se muistuttaa varoitusääntä mutta on pehmeämpi. Jos normaali varoitusääni olisi "SKVIIKKKK!!" niin minun nimeni lintukielellä voisi olla "siii-ek!". Ne tuntuvat lähinnä ilmoittavan toisilleen, että ruokaa tuova ihminen lähestyy "siirtykää ruokintapisteeltä". Eivät ne kyllä silti aina siirry, joskus joudun lempeästi juttelemaan ne pois edestä koska en todellakaan aio kaataa kenenkään päälle sitä ruokaa.

Tässä pieni kuvakavalkaadi tämän talven vieraista:

Keltasirkku ihmettelee puussa kun huhhailen pihassa kameran kanssa

Toinen kuva keltasirkusta oli ensin mielestäni aika tumma, mutta tarkemmin katseltuna oikeastaan vielä kivempi.

Mustarastas on ollut tämän talven vakioruokailija. Huomaa kuvassa hauskasti littanaksi mennyt tintti :D

Mustarastas. Ihan kuin musta kana.

Keltasirkut ja pikkuvarpuset tykkää ottaa keskipäivän pikkutorkut yhdessä.

Närhiä alueella on paljon, mutta vain yksi niistä tulee pihaan syömään. Sekin on aika arka.

Pikkuvarpunen pakkasessa. Oikeita varpusia en ole nähnyt.

Kokeilin maistuuko linnuille hedelmät ja etenkin banaani on ollut suosittu.

Talitintti ihmettelee minua koivussa.

Käpytikkoja käy ruokintapaikalla joka päivä. Syömässä käy myös harmaapäätikka, mutta siitä en ole saanut yhtään kuvaa. Myöskään punatulkuista en ole kuvia saanut.

Kurkistus ikkunasta sisään.

Talitintilla on iso eväs.

Sinitintit jyrää lintulautahierarkiassa. On tutkittu juttu että sinitiainen on kaikkein aggressiivisin tintti. Uskon.

Talitinttejä täällä on PALJON. Mielenkiintoista, että asuessamme Riistavedellä talitinttejä näki todella harvoin ja hömötiaisia sen sijaan paljon. Täällä päinvastoin. Vaikka maasto on aika samankaltaista.

Neljän ruuhka.

Uusin tulokas lajilistalle on urpiainen! 

Pikkuvarpuset rakastavat hirssintähkiä.