Kaksi keksintöä ja yksi kokemus

1. Keksintö: kämmekäs 

Työnkuvaani kuuluu hakata näppäimistä 8h päivässä ja tämä tapahtuu työtilassa, missä koneellinen ilmastointi hujuttaa välillä tosi kovalla. Kun viima käy sormiin, niin niitä alkaa herkästi näpytellessä särkeä. Minulla on koko joukko särkyä helpottavia "kämmekkäitä" askarreltuna milloin mistäkin. Tässä uusin keksintöni, joka oli lapseni sukka (johon tuli reikä lapsen tanssiessa TÄYSIÄ). Työnsin peukkuni syntyneestä reijästä ja leikkasin sukkien kärjen pois. TADAA, heppakuosinen kädenlämmitin! Toimii! Kun pysyy kädet lämpöisenä niin ei näpyttely särje, mutta kämmekäs ei silti ole ollenkaan tiellä!

2. Keksintö: Äitienpäivän risut ja ruusut

Sain ekana äitienpäivänä lahjaksi kaksi miniruusua, jotka elivät kaksi kokonaista vuotta ja heittivät sitten veivinsä. En halunnut heittää niitä pois koska no.. noilla rumilla risunpätkillä on tunnearvoa. Joten napsin ne ruukuistaan ja kiinnitin tuollaisiin taulunkehyksiin. Tuli aika kiva taulu etten sanoisi!

Yksi kokemus; Lapsi pääsi ekaa kertaa elämässään ratsastamaan naapurin tallille 24 vuotiaalla Donna-ponilla. Minua jännitti enemmän kuin poikaa. Poika istui ponin selässä rennosti ja hymyilevänä (EI OLLUT MIKÄÄN PIKKUPONI!) eikä jännittänyt lainkaan! Olin hyvin ylpeä (samalla kun pelkäsin että lapsi putoaa ja taittaa niskansa) ja innoissani (samalla kun olin varma että poni pillastuu hetkenä minä hyvänsä) sekä erittäin (kauhuissani) iloinen pojan luottavaisuudesta isoon (hirviömäiseen) eläimeen.

Ihan oikeasti poni oli erittäin rauhallinen ja kiltti ja ponia taluttanut kaverini sellainen jonka ohjaukseen luottaisin vaikka, no vaikka lapseni! Ja koska rakastan itsekin hevosia niin olin tosi iloinen että lapsi tykkäsi niin paljon.