Muutoksentarveraivoa!

Sunnuntai.
Likaiset pitkät hiukset, jotka koko ajan karkaavat letistä pitkin naamaa roikkumaan.
Mies ei siivonnutkaan eilen vaikka lupasi.
Poskiontelotulehdus.
Energinen 3vee lapsi.
Energinen 4vee koira.
Energinen 4kk koira.
Erittäin epäenerginen 31v mutsi.

Sotkua.
Roinaa.
Tavaroita.
Sunnuntaifiilis (=huomenna taas työviikko edessäpäin).
Paska harmaa keli.

Tiedättekö, kun alkaa oikein kerätä raivoa sisuskaluihin? Mihin vain katsoo niin näkee sotkua ja epäkäytänöllisyyttä!

Seisoin keskellä keittiön sikolättiä ja mietin että "Tuokin keittiönpöytä on aina niin sotkuinen, eihän kukaan edes viitti alkaa syömään sen ääressä! Se on pelkkä tavaroidensäilytystaso!"

Siirryin olohuoneeseen ja kiinnitin leimuavan katseeni aitoon 30-40 luvulla tehtyyn ihanaan puusohvaan, mamman vanhaan (mamma=äidinäidinäiti) ja mietin "Tuossakaan ei kukaan koskaan istu, se on pelkkä roinan säilytyspiste!"

Ja sitten vain kävi niin ärsyttämään kaikki että huis huis, siirsin keittiönpöydän ja tuolit olohuoneeseen ja puusohvan+punaisen kangasnojatuolin keittiöön. Keittiöön raivolla raahasin myös yhden puunvärisen työpöydän, joka tuntuu olevan aina ja ikuisesti tielläni minne yritänkin sen työntää.

Ja ai että tuli kiva!

Työpäivän jälkeen en tahdo oikein kestää sellaista yleistä hulabaloota, musiikkia ja metakkaa mitä olohuone on usein tulvillaan, joten nyt voin hyvillä mielin jäädä keittiön puolelle huokaisemaan kun meteliä paremmin sietävät miehet ja elukat mellastavat olkkarissa. Olohuoneessa valkoinen puinen 50' Kuopion vankilassa rakennettu pirttipöytä ja tuolit loksahtivat paikoilleen olohuoneen tiiliseinää vasten, kuin olisivat aina olleet siinä!

Tuli niin hyvä fiilis että kävin penskan kanssa pesulla ja pyöräytin sämpyläpellillisen. Ai kun on mukavaa. On niin mukavaa etten osaa päätää, kummassa hengailisin; oleskelukeittiössä vai ruokailuolohuoneessa?

Kuviakin laittaisin ellei kameran akku olisi ihan kaputt,