Totuus hyvistä unenlahjoista

Tämä pikkuruinen sieppari roikkuu autoni taustapeilistä onnea tuomassa.

Olen aina ollut huono nukkumaan. Pienikin vastoinkäyminen, levottomuus tai ylimääräinen ajatus saa minut pyörimään ahdistuneena sängyssä koko yön. On ollut ajanjakso jolloin jouduin jopa lääkkeistä hakemaan yöuneni. Nykyään nukun yöni pääsääntöisesti todella hyvin ja askartelen unisieppareita sen vakuudeksi ;)

Seuraavia asioita muistan unisieppareiden historiasta, joten jos joku tämän lukee niin kannattaa tarkistaa jostain ennenkuin laittaa totuutena eteenpäin ;); Unisieppari oli alunperin Ojibwa -intiaanien tekemä "onnenkalu" varsinkin pikkulapsille. Tarun mukaan naishämähäkki Asibikaashi kutoi verkon lapsen kehdon ympärille jotta pahat unet tarttuisivat verkkoon ja tuhoutuisivat sitten auringonvaloon osuessaan. Hyvät unet pääsevät keskellä olevasta reijästä läpi. Hämähäkki on kunnioitettu ja hyvä olento jota pitäisi kunnioittaa, eikä pelätä.

 Monissa intiaanitaruissa sulat ja höyhenet rinnastetaan rukouksiin ja viesteihin "yläpuolisille hengille" joiden luokse linnuilla on lähin pääsy. Tosin en muista oliko höyhenillä nimenomaan unisiepparissa joku erityinen tarkoituksensa (lisäys; On, höyhen kuvastaa hengittämistä tai ilmaa. Ja yhdessä lähteessä puhuttiin siitä että kn sulat liikahtelee ilmavirrassa niin se tarkoittaa että kaikenlaiset unet kulkee siepparin ohi). Keskellä siepparia on pieni erottuva helmi joka kuvastaa hämähäkkiä. Usein verkon kiinnikekohtia on kahdeksan (kuvaamaan kahdeksaa jalkaa) mutta itse teen vähän miten milloinkin.

Perinteinen unisiepparin materiaali pitäisi olla taivutettu pajusta ja lanka myös mahdolisimman luonnonmukaista. Unisiepparin on tarkoituskin hajota ja löystyä ajan mukana, se kuvastaa ihmisen kehittymistä ja muuttumista (etenkin lapsen). Karsastan itse ohjeita joissa suositaan hyvin pröystäilevää tyyliä, keinotekoisia materiaaleja (esim metallikehikkoa tai satiininauhakoristuksia). Tykkään että siepparissa saa kyllä olla koristuksia (esim pikkuisia helmikoristuksia) mutta pääajatus pitäisi olla luonnonmukainen ja mahdollisimman paljon perinteiden mukainen. Otan kyllä tässä asiassa vapauksia itsekin. Esimerkiksi perinteen mukaan koko sieppariin käytetty lanka pitäisi olla yhtenäinen alusta loppuun, mutta itse saatan laittaa ripustusnarun erikseen tai muuta sellaista, käytän myös lasihelmiä ja joskus (harvoin) ostan höyheniä askarteluliikkeestä, yleensä olen aika hyvin "höyhenissä" siskoni perheen metsästysharrastuksen ansiosta.

Perinteisesti unisieppari on aika pieni, sellainen lapsen levitetyn käden kokoinen. Sen kokoinen että sen voi kuvitella roikkumaan kehdosta.

Unisieppari pitäisi ripustaa paikkaan jossa se pääsee pyörimään vapaasti ja jossa auringonvalo pääsee osumaan siihen. Eli ei seinää vasten. Tai EI niinkuin Twilightissa (kyllä, kiinnitin huomiota :D :D ) SÄNGYN PÄÄTYYN, kauhistus! Luulisi Jacobin ohjeistaneen vähän paremmin! Ei näyttänyt olevan kyllä kovin hyvin tehty kapistus muutenkaan :D Mikä lie tuotantotiimin tusinatauno senkin tauolla väänsi. Vähän kunnioitusta, määän!

No, asiasta viidenteen! Tämän kevään/kesän sieppareiden tekeminen on taas alkanut (talvella paju ei ole kovin yhteistyöhaluinen väännettävä :D ) ja tässä ensimmäinen tuotokseni:

Minkähän tirpan höyhen se tuo oli? Pitäisi kysyä siskolta. Varmaan joku tavi tai sellainen, en muista!

Haluaisin oppia punomaan helmiä siististi, ei vielä oikein suju, tämä on eka yritelmä noiden pikkuhelmien kanssa. Normaalisti en ole laittanut kuin ehkä yhden tai kaksi. Lisäksi haluaisin oppia punomaan narulla muitakin kuvioita kuin sen yhden ja saman minkä osaan. 

Tämänkin tein tänään, tykästynyt turkoosiin värin olen :D

Tässä joukko keskeneräsisiä sieppareita roikkumassa jouluvaloista...

Tässä joku vuosi sitten tekemäni.

Unisiepparin luonnollista elinkaarta... Nämä urheat onnenamuletit roikkuvat  kuistin katosta ja ovat aika monta ukkosilmaa, talvimyrskyä ja syyssadetta nähneet. Varmaan siis erikoisen tehokkaita.