Kun en istu töissä, enkä nolaa itseäni kuntosalilla tai koiran kanssa, silloin kun en pelmua lapsen kanssa, kun en vietä laadukasta parisuhdeaikaa tai SIIVOA (tosi paljon siivoan joka päivä), kun en tee töitä tai ole kaupassa, tapaa ystäviä tai ole saunomassa tai syömässä.. Niin lähestulkoon aina minut löytää tekemästä TÄTÄ. Piirtämässä turhuuksia, aivojen pieniä lepohetkiä.
Kuvaa kun klikkaa niin sen näkee isompana, näitä on nyt sen verran monta tässä että laitoin siksi pieninä näkyviin.
Muistelin Allun kanssa lenkkeilyä kun se oli ihan nuori ja kärsi avoimen paikan hulluuksista.
Minulla on fiksaatio yöeläimiin ja yöllisiin maisemiin, varjoihin ja hillittyyn kurjuuteen.
Joskus (usein) minua lapsettaa.
Yritin piirtää sitä miltä tuntuu hiipiä metsässä paljasjaloin vesisateella, mutta sitten kynä harhautui ajatuksesta ja piirsin sen sijaan sen miltä tuntuisi jos kettu opettaisi lukemaan.
Olen kertakaikkiaan surkea piirtämään maisemia, etenkin vettä. Joten yritin ja tällainen siitä tuli.
Aika usein kuvitan näkemiäni unia.Tässä unessa oli paljon pyssyjä ja mutaisia maakuoppia.
Tykkään vampyyreistä. En mistään Twilight -sonnasta vaan sellaisista toisenlaisista.
Ikävöin edesmenneitä lemmikkejäni . Tässä ajattelin Vinkan räkyttämään ukkospilville.
Rakastan ötököitä! Ja nurmikkoa, ja edelleen sitä yötä ja yömaisemia. Toisessa universumissa (jalkojen juuressa) ötököillä on hirmu pileet.
Anneli Kameleontti oli suuri persoona liskonnahkaisessa puvussa. Kaipaan sitäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa jättää kommenttia jos haluaa :)