tiistai 9. joulukuuta 2014

Terapeuttista sarjakuvapiirräntää

Koko kulunut vuosi on ollut minulle aikamoista vuoristorataa, terveys ei ole ollut itsestäänselvyys. Mikäpä muu pahimmallla hetkellä auttaisi niin hyvin kuin piirtäminen... Olen piirrellyt tällaisia tosi simppeleitä ajatuksia eri tunteista ja hetkistä. 



Se tunne kun saan käsiini minkä hyvänsä tärkeän paperin joka minun pitäisi tajuta...




Jostain tuli mieleen se miten miehen on joskus vaikea sanoa mihinkään ei.



Joskus vaan potuttaa kamalasti ja tekee mieli purkaa jotain osiin. 



Olen spesiaali! Olen erityinen! Minä olen minä! :D Joskus täytyy vähän julistaa.



Ja joskus parasta laatuaikaa on se kun aika vaan soljuu ohi...



Netissä kiertää nyt ahkerasti kaikenlaiset julistukset siitä miten julistaja ei toivo mitään lahjoja vaan pelkkää iloa kaikille. Joistakin niistä tulee pikkuisen tekopyhä fiilis.





 Aina joskus tulee sellainen luuserifiilis joka saa ääriviivat sotkeentumaan.( Mutta eipä hätiä, on niitä iloisiakin fiiliksiä sitten aina ajallaan :) )



Joskus olemme törmäyskurssilla sen suhteen mitä sanotaan ja mitä tarkoitetaan :D




Joskus kun tulee paha päivä eikä ole ketään fyysisesti paikalla jota voi halata!




Minä muuten purin meidän sohvan! Siitä tulee hieno! (sillä välin vieraat joutuu istumaan lattialla, sori!)


Joskus mies eittämättä toivoisi että olisi VIELÄ tylsempää...


Kun stressaan asiasta tai toisesta niin minun viivat menee myttyyn.



2 kommenttia:

Saa jättää kommenttia jos haluaa :)