Lintuja tänä talvena

Tänä talvena lintulaudalla on ollut enemmän elämää kuin koskaan! Linnut syövät viimeistä murua myöden kaiken mitä niille tarjoilen ja usein joudun viemään kesken päivän lisää. Vakioruokailijoilla on minulle jo oma merkkiääni, se muistuttaa varoitusääntä mutta on pehmeämpi. Jos normaali varoitusääni olisi "SKVIIKKKK!!" niin minun nimeni lintukielellä voisi olla "siii-ek!". Ne tuntuvat lähinnä ilmoittavan toisilleen, että ruokaa tuova ihminen lähestyy "siirtykää ruokintapisteeltä". Eivät ne kyllä silti aina siirry, joskus joudun lempeästi juttelemaan ne pois edestä koska en todellakaan aio kaataa kenenkään päälle sitä ruokaa.

Tässä pieni kuvakavalkaadi tämän talven vieraista:

Keltasirkku ihmettelee puussa kun huhhailen pihassa kameran kanssa

Toinen kuva keltasirkusta oli ensin mielestäni aika tumma, mutta tarkemmin katseltuna oikeastaan vielä kivempi.

Mustarastas on ollut tämän talven vakioruokailija. Huomaa kuvassa hauskasti littanaksi mennyt tintti :D

Mustarastas. Ihan kuin musta kana.

Keltasirkut ja pikkuvarpuset tykkää ottaa keskipäivän pikkutorkut yhdessä.

Närhiä alueella on paljon, mutta vain yksi niistä tulee pihaan syömään. Sekin on aika arka.

Pikkuvarpunen pakkasessa. Oikeita varpusia en ole nähnyt.

Kokeilin maistuuko linnuille hedelmät ja etenkin banaani on ollut suosittu.

Talitintti ihmettelee minua koivussa.

Käpytikkoja käy ruokintapaikalla joka päivä. Syömässä käy myös harmaapäätikka, mutta siitä en ole saanut yhtään kuvaa. Myöskään punatulkuista en ole kuvia saanut.

Kurkistus ikkunasta sisään.

Talitintilla on iso eväs.

Sinitintit jyrää lintulautahierarkiassa. On tutkittu juttu että sinitiainen on kaikkein aggressiivisin tintti. Uskon.

Talitinttejä täällä on PALJON. Mielenkiintoista, että asuessamme Riistavedellä talitinttejä näki todella harvoin ja hömötiaisia sen sijaan paljon. Täällä päinvastoin. Vaikka maasto on aika samankaltaista.

Neljän ruuhka.

Uusin tulokas lajilistalle on urpiainen! 

Pikkuvarpuset rakastavat hirssintähkiä.

Prinsessaa kahdella tavalla

Minun prinsessat ovat aina vähän sotaisia. Niillä on aseet omasta takaa ja ne eivät odottele että prinssi tulee pelastamaan. Minun päässäni prinsessat eivät yritä olla mitään hyviä jätkiä, tai melkeintulkoon prinssejä, vaan he ovat itsenäisiä rohkeita prinsessoja. Minun prinsessani pohdiskelevat, sotivat, rakastavat ja haaveilevat. He saattavat ensin öljytä haarniskansa ja huoltaa rengaspaitansa, sitten kammata hiuksiaan ja ihailla uusia kankaita. 

Tämä prinsessa piirreltiin lyijärillä ja sitten tein toisen version värittämällä kuva tietokoneella. 

Harry Potterit on nyt sitten luettu

Harry Potterit on nyt luettu. Joudun pitämään pienen hiljaisen hetken kirjasarjan kunniaksi.


*silencio*

Noin. Ah.

Yllä oleva kuvasarja kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kertakaikkiaan rakastuin. Ehkä parasta mitä olen koskaan lukenut. Tähän mennessä, toivottavasti.

Ja tyttö tavoitteli tulikukkaa

Kuva ja tekstipätkä kirjoittamastani sadun tapaisesta: 

"Ensin jokainen on niin pieni, että tähtiin yltäminen on mahdotonta. Silloin järki ei vielä rajoita mahdollisuuksia, joten me kurkotamme kuitenkin. Sitten sitä kasvaa isommaksi ja tulee ymmärrys, ettei tähtiin koskaan tule yltämäänkään. Joten sitä lakkaa yrittämästä. Parasta ei ole antaa olla ja ymmärtää aivan kaikesta kaikkea, tajusi hän. Ja yöllä, kun kuu kuulotti maisemaa voissa ja yrteissä, hän saapui avoimeen maastoon avojaloin. Ja hän hylkäsi niin ison osan järjestään kuin pystyi ja sen vähäisen rippeen kanssa päätti jatkaa kurkottelua. Mutta ei enää ylöspäin, vaan alaspäin. Ja tyttö tavoitteli tulikukkaa. Ja mikä parasta, ei koskaan  aivan saanut sitä."

Piirretty "taikatusseilla" kopiopaperille

Stressiä helpottavaa piirtelyä

"Menninkäinen huomasi, että sen yöajan huolia helpotti pikku piipullinen kissan seurassa. "

Luonnos lyijykynällä, väritys tietokoneella piirtolaudalla

Mikä on pahempaa kuin olla kovasti sairaana...

... olla vain sen verran sairaana ettei kehtaa hakea saikkua että saisi parantua rauhassa, mutta olo on karmaisevan huono :(

Jos kuka tahansa työkaveri sanoisi, että ei ole oikein vieläkään kunnossa rankan flunssan jäljiltä, niin kehottaisin lähtemään takaisin kotiin lepäämään. Itselleen sitä on jotenkin ankarampi. Ja ehkä vähän hävettääkin pyytää lisää sairauslomaa, vaikka en minä ole tätä flunssaa pyytänyt. Ymmärrän kyllä hyvin, että isossa firmassa sairauslomiin suhtaudutaan taakkana ja saikuttavia ei katsota hyvällä, koska siellä on takuulla niitä jotka saikuttaa joskus ihan vain motivaatiopulan vuoksi. Toisaalta tuntuu todella typerälle, että ihmiset tulee puolikuntoisina töihin kun ei kehtaa olla poissa. Hävettää olla kipeänä. Mielummin istuu pöpöisenä ja puolikuntoisena työpisteellä ja tekee huonoa tulosta. Ja siitäkin saa haukut. 

*huokaus*

Pakkaan reppuun panadolit, Otrivinit ja bafusinit ja valmistaudun kestämään mielummin 8h heikotusta ja heikkoa työpanosta, sen sijaan että uskaltaisin sanoa rehdisti pomolle että en ole vieläkään kunnossa. Olen heikko ja teen juuri niin kuin en ketään neuvoisi tekemään. Olen 80% kollegoistani. Yskitään ristiin ja vaihdetaan pöpöjä.