tiistai 5. helmikuuta 2013

Mitä TODELLA tahtoisit?

Yksi suosikkikirjoittelijoistani internetissä on Lauri Järvilehto, jolla on mm. blogit Ajattelun ammattilainen ja Upeaa työtä . Käyn aika-ajoin lueskelemassa hänen ajatuksiaan, ja yleensä niistä intoutuneena muutaman päivän pohdiskelen tiukasti elämääni. Ja  etenkin kaikkea sitä, mitä siltä tahtoisin. Hänen kirjoituksensa käsittelevät paljon mielen voimaa työssä ja vapaa-ajalla, ja kaltaiselleni mielen kanssa toisinaan painiotteluja ottavalle on kirjoituksissa todella paljon samaistumispintaa.

Etenkin tällä hetkellä tekstit työelämästä kolahtavat kovaa! Onhan se luonnollistakin, että se on minulle kovasti ajankohtainen aihe, työpaikalla sitä vietän kumminkin ison osa hereilläoloajastani!

Minulla on työpaikka, jossa käyn tekemässä työtä X, jotta voin rahoittaa sillä elämiseni. Mutta siinäpä se. Työ ei inspiroi minua oikeastaan millään tasolla, epäinspiroi aika useallakin tavalla. Työssäni on toki paljon hyviäkin puolia ja yritän ajatella L.J ajatusten mukaisesti, että näihin "vääriin" työpaikkoihin käytetyt vuodet eivät ole olleet ajan haaskausta, miltä ne toisinaan tuntuvat, vaan tärkeää oppia minulle. Tekemällä erilaisia työtehtäviä olen saanut tärkeää oppia itsestäni, ja siitä, mitä haluan tehdä/ mitä en halua tehdä!

L.J neuvoo ihmisiä pohtimaan asiaoita joista nämä saavat kaikkein eniten mielihyvää (ns flow olotila, jossa unohdat ajan ja paikan ja teet vain intoutuneena) ja hyödyntämään tätä tietoa pohtiessa oman (työ)elämän suuntaa. Tässä kohtaan ensimmäisen ongelman. Tiedän aivan tarkalleen, mitä puuhailen maailmassa mieluiten (pois luetaan oman lapsen kanssa puuhailu, koska en keksi miten siitä voisi mitenkään vääntää työpaikan :D ) ja se on piirtäminen.

Piirtäessä minun aivot menee kerta kaikkiaan NIKS pois päältä suoraan automaattipilotille ja olen intoutunut, isnpiroitunut, suorastaan hurmioitunut siihen, mitä teen. Piirtäminen on ihan parasta ja olen siinä ehkä himpun keskivertoa parempikin.

Mutta kun... Sen lisäksi että piirtäminen tempaa minut pois tästä maailmasta ja valloittaa aivoni, niin se myös ahdistaa minua aivan valtavasti. Heti kun piirtämiseen kohdistuu odotuksia ja vaatimuksia niin siitä tulee mörkö. Olen monta kertaa yrittänyt tehdä piirtämisestä osan elantoani tekemällä tilaustöitä, mutta aina käy sama juttu. Minä ahdistun ja alan inhota ja pelätä kaikkea mikä liittyy koko kuvioon. Yksi pieni tilaustyö ja minä lakkaan vastaamasta puhelimeen, lakkaan käymästä sähköpostia katsomassa, lakkaan kirjoittamasta, kuuntelemasta musiikkia, katsomasta elokuvia. Luukut menee kiinni ja niiden availu yksi kerrallaan on todella työlästä. Joten minä en piirrä rahasta, enkä minä piirrä vaatimuksista, en piirrä toimeksiannoista. Minä piirrän itselleni ja ystävilleni mitä huvittaa ja saan siitä syvää iloa.

Joten miten ihmeessä voisin tehdä työkseni sellaista, mikä ajaa minut aivan seinille? En niin mitenkään! No en ainakaan nyt tällä hetkellä, nyt menee kaiken kaikkiaan liian hyvin, jotta voisin pilata sitä piirtämällä :D Joten mitäs sitten? Mistä saan flow-tunteen, mutten ahdistu? Listasin joitakin asioita;

- Kirjoittamisesta. Kirjoitan tarinoita ja runoja itselleni, eikä minua ainakaan lähtökohtaisesti ahdista kirjoittaa pyynnöstä/rahasta/toimeksiannosta/deadlinen kanssa. Huono puoli on se, ettei minullla ole minkäänlaista koulutusta, eikä oikeastaan taitoakaan. Korvaako innokkuus puuttuvan ammattitaidon? Tuskinpa.

- Eläinten kanssa puuhailusta, koiran kouluttamisesta. Tämän huvin vääntäminen työksi tosin ei suuremmin innosta, koska tiedostan olevani se yksi tuhannesta, joka tällaisesta haaveksii.

- Tietokoneen näpräämisestä (!! enpä olisi koskaan uskonut). Ainut työtehtävä töissä mistä nautin, sisältää tietokoneella ohjelmien näpläämistä, ilman että tarvitsee puhua kellekään ihmiselle. Huono puoli on jälleen ammattitaidon puute ja myöskin ominaisuuteni, jotka aiheuttavat sen, että minulla on ongelmia kaikenlaisten numeroiden, määrien, etäisyyksien, mittojen ja perspektiivien (=kaiken normaalin loogisen ajattelun..) kanssa. Voisinko tehdä täysillä työtä, joka sisältää kaikkea sitä, mikä on minulle jo valmiiksi vaikeaa?

- Suunnitelmien tekemisestä. Tykkään kirjoittaa listoja, piirtää kaavioita, piirtää miellekarttoja ja suunnitelmia. Olen ehdottomasti omimmillani tehdessäni suunnitelmia, joita ei tarvitse toteuttaa. Teoreetikko? Huono puoli tässä on looginen ajattelukykyni, joka on kuin kalkkuna jolta on siivet katkottu.

- Valokuvaaminen. Valokuvaaminen on sukua pirtämiselle, muttailman siihen liittyvää ahdistusta. Jotenkin minun on vain vaikeaa nähdä itseäni tekemässä tätä työkseni. Miksi? Samasta syystä, kuin en innostu eläinharrastuksen muuntamista ammatiksi. Näen edessäni sen tuhansien innokkaiden jonon ja masennun. Sama koskee kyllä kirjoittamistakin. Miksi minä, kun taitavampiakin on?

Mutta meillä on vain tämä yksi (työ)elämä ja minä olen kerta kaikkiaan kyllästynyt omaani. Minä en tiedä mitä aion tehdä, mutta jotain minä aion tehdä. Takuulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa jättää kommenttia jos haluaa :)