Totuus metsälenkistä

Viime ajat ovat olleet todella hektisiä, kun mies on ollut reissussa ja siinä sivussa olen itse tietenkin vetänyt täyspäistä työviikkoa, hoitanut 3vee lapsukaista ja taloutta yksinnnnnn. Väkisinkin koiran lenkit on hoidettu kun on pystytty ja enimmäkseen aktivointi ja ulkoilutus tapahtunut omassa kotipihassa, koska pitemmälle ei vain ole ehtinyt eikä jaksanut. Tänään koitti kaivattu hengähdyshetki ja lähdin Pojun kanssa "hylkylammen kierrokselle". 

Alkumatkasta meillä oli aurattua metsätietä parin kilometrin verran. Koska tutkimattomia teitä on niin paljon, niin päätin kokeilla onko puhelimen karttaohjelmasta mihinkään (lause joka olisi saanut 90- luvun minut aivan ymmälleen) ja se oli aika kiva. Vähänhän se haiskahti kaupunkilaiselle suunnitellulta, joten täytynee vielä kaivella joku maastokartta josta olisi enemmän hyötyä metsässä.

Ehkä suuremmat kiksit olisi tullut jos olisi ruudulla näkynyt muutakin kuin pitkä metsätie ja punainen pallo joka kertoi että "sä kävelet tässä tätä pitkää metsätietä pitkin". Mutta löysin sen avulla yhden uuden polun (tai lähinnä uskalsin poiketa vieraaseen osaan metsää sen takia että näin pikku ruudulta, että kävelen kohti tuttua maisemaa).

Uskollinen käppäilytoverini Poju