Vanhemmuus on maratooni, jota juostaan kengännauhat auki ja silmät sidottuna

Aika: 07:15
Paikka: Auto
Henkilöt: Minä32v ja Poika3v

Minä 2 vuotta sitten: "Sitten kun mun lapsella on kyselykausi ja sillä on kysyttävää kaikesta maailmassa niin sitten minä vastailen sille aina kärsivällisesti, koska miten muuten lapsi oppisi kaikki asiat kuin kysymällä?" Sydän Sydän! Sädekehä! Päätös ja muutama valistunut ajatus kasvatuksesta!

Minä tänä päivänä..... P= Poika M=Minä

P: Laita Salama Mäk Kviin lauluja!
M: En voi laittaa nyt, kuunnellaan radiota
P: Mikset?? Äitiiiiiii, laita nyt!
M: Koska CD on hansikaslokerossa ja en voi nyt alkaa kaivaa sitä sieltä?
P: Miksi?
M: Koska minun pitää katsoa tiehen kun ajan
P: Miksi?
M: Jotta en ajaisi ojaan
P: Miksi?
M: Koska ojaan ajaminen olisi epämukavaa
P: Miksi?
M: Auto menisi rikki ja meihin sattuisi
P: Miksi?
M: *huokaa* Koska niin se nyt on. (Päässä humisee vielä unisuus ja mieli tapailee jotain käsitteitä painovoimasta ja massan liikkeestä, josta osa pysähtyy yhtäkkiä hankeen ja osa jatkaa matkaa, mutten jaksa yksinkertaistaa niitä 3veemoodiin, en nyt, en ennen puoltapäivää, en ennen aamukahvia)

P: Äitiiiiiii laita Salama Mäk Kviin lauluja! Minä haluan!
M: En voi edelleenkään kun se CD on tuolla hansikaslokerossa
P: Mikä on hansikaslokelo?
M: Se on toi laatikko tossa, siellä on tavaroita
P: Miksi siellä on tavaloita?
M: Koska... no (no miks helvetissä nyt yleensäkin jossain on tavaroita??! KOSKA NIITÄ NYT ON VAIN SIELLÄ!!) .. niitä on laitettu sinne talteen.
P: Mikä on talteen?
M: Se kun tavarat on jossain että.... *haukottelee* että ne ei häviäisi, en minä tiedä, ne on siellä että ne olisi siellä (kahvia!!)
P:  Mihin ne häviää?
M: hukkaan
P: Mikä on...
M: Hukka on se että on hävinnyt ja hävinnyt on hukassa! (KAHVIA!!!!) KATO KAUHAKUORMAAJA!!
P: Äiti et sinä saa sanoa kauhakuolmaaja, nyt minä en enää voi! *itkemistä*

*seuraa keskustelua siitä, kuka saa sanoa "kauhakuormaaja" (ja miksi) ja onko siitä haittaa jos kaksi ihmistä sanoo saman sanan ennen kello puoli kahdeksan tiistai-aamuna räntäsateessa, kun CD on hansikaslokerossa, jossa on tavaroita jotta ne eivät olisi hukassa, joka tarkoittaa sitä, että ne eivät häviä ja häviäminen on sitä, (ja siksi) että tavaroita ei voi käyttää halutessaan*

Minä.... Minä... Minä huomaan etten nyt aivan joka hetki vastaa sitä mielikuvaa, jonka muodostin kaksi vuotta sitten, jossa kärsivällisesti selitän lapselle kaiken. Minä en ihan aina tiedä, enkä jaksa ajatella miksi. Ehkä siinä mielikuvassa ei ole aikainen aamu huonosti nukutun yön jälkeen, kun aivoissa virtaa liian vähän kofeiinia?

Mutta lupaan lapseni selvittää sinulle aivan tässä lähipäivinä miksi ojaan ajaminen on epämukavaa. Painovoima ja silleen. Ja siksi.