Yritin piirtää inkkarin ja suden, jotka tuijottaisivat kiinteästi toisiaan. Sillai mystisesti. Niinkuin niillä olisi salaisuuksia. Jotain mystisiä inkkarisalaisuuksia. Uuh.
Jooh...
Kas tässä ensimmäinen versio! Susi kärsii vakavasta perspektiivi-paskana-taudista ja vaikka mitä sen naamalle tein, niin se ei siitä muuttunut. Ja sen sijaan, että intiaani tuijottaisi kiinteästi sutta se katselee jonnekin suden pään yli. Susi ei katso inkkaria OLLENKAAN vaan tuntuu miettivän päivän kauppalistaa.
Joten pyyhekumi kaivettiin naftaliinista.
Sitten kumitettiin niin maan prkl.
Kumimurua KAIKKIALLA!
Lopputulos ei kyllä silmää hivele, mutta sentään susi ei näytä ihan niin hajamieliseltä ja naama vääntyneeltä kuin ekassa versiossa. Myös inkkarin katsetta sain laskettua aivan piirun (juu katsokaa vaan suurennuslasilla, ihan varmaan sain aikaan jotain muutosta :D ).
Nyt susi ei enää mieti huomisen kauppalistaa. Se miettii että miten helvetissä se eksyi tällaiseen kuvaan, ihan kuin ei olisi parempaakin tekemistä. Vaikka nuolla muniaan tai jotain. Se kieltäytyy katsomasta enää inkkariin päinkään.
Vihoviimeinen yritykseni! Väritän sen! Photoshoppaan niin maan pirusti!
Huokaus....
Minä luovutan. Huomenna piirrän elefantteja.
Siis kyl nyt on niin että toi ensimmäinen on paras. Ekassa inkkari katsoo kaihoisasti kaukaisuuteen ja susi katsoo inkkaria ehkä kaulan seudulle ja miettii, että mitähän toi nyt tossa on katsovinaan toi äijä. Tokassa suden asenne on tosiaan muuttunut helevetin nuivaksi ja väritys vain pahentaa asiaa :D. Että korjaaminen ei juu ihan parantanut asiaa.
VastaaPoista