tiistai 15. huhtikuuta 2014

Hullut hahmot

Edellisessä postauksessa esitin kysymyksen; Arvaako joku mistä nämä lainaukset ovat ja bonuskysymyksenä miksi juuri nämä kaksi? ;)

Ja nyt vastaan siihen ihan omassa postauksessaan, koska huomaan miettiväni kysymystäni pitempään kuin minun piti. 

Vastaus: Koska kumpikin elokuvasarja (kyllä, lasken myös Marvelin elokuvat yhdeksi suureksi sarjaksi :D) on ehdottomasti suuria suosikkejani ja kummastakin löytyy mitä ihanimmat kaksi ristiriitaista, koukuttavaa, houkuttelevaa ja monikerroksellista hahmoa.

Ylempi aikaisemman postauksen kuva on Harry Potter -lainaus kohtauksesta jossa paljastuu että Severus Kalkaros (Snape, minua aina hämmentää kumpaa kuuluisi käyttää?) pitää sisällään paljon isompia asioita (hups melkein spoilasin!) kuin päältä päin näytti. Kalkaros on hahmona suorastaan nerokas! Kirjailija JK Rowling on onnistunut kirjoittamaan hahmon, jota lukija yhtä aikaa paheksuu ja rakastaa. Itse uskoin koko ajan, että Kalkaroksesta paljastuu vielä jotain Suurta ja olin osittain oikeassa. Mielestäni on ihanaa miten kirjoittaja pitää loppuun asti kuitenkin elossa pientä ristiriitaa. Hahmo ei ole täysin hyvä, eikä täysin paha. Kalkaroksessa on valtavasti piilotettua hyvyyttä, mutta sen peittää katkeruus ja ilkeys. Rakastan hahmojen kärsimyksiä ja Kalkaros oli monen kirjan ajan suorastaan kärsimyksen patinoima. Elokuvaversioissa Alan Rickman teki Kalkaroksesta vielä ihanamman, jos niin voi sanoa. Alan Rickmanilla on uskomattoman hieno ääni. Ja nenä.

Alemman kuvan lainaus on The Avenges -elokuvasta. Kohtauksessa Loki -hahmo pitää puhettaan ihmiskunnan "vaietusta salaisuudesta" joka on se, että ihminen kaipaa alistamista (hahmo on vähän hullu, myönnetään :D.). Lokissa on samaa väärinymmärrettyä hulluutta, kuin on Kalkaroksessakin ja siksi kai siitä niin valtavasti pidänkin. Loki on sekaisin kuin seinäkello, kostonhimoinen, kateellinen, huumorintajuinen, sarkastinen, älykäs ja sellainen sekoitus vapautta ja sisäisiä kahleita. Lokissa ja Kalkaroksessa on kummassakin annos pikkupoikaa, joka vain kaipaa äitin halia ja hyväksyntää. Kumpikin on oman katkeruutensa ja kostonhimonsa vankeja ja kumpikin päätyy uhraamaan itsensä rakkauden takia, himppasen erilaisin lopputuloksin toki, mutta kumpikin saavutti lopulta jonkinlaisen täyttymyksen. Kalkaroksen tarina on jo taputeltu kokoon, mutta Lokin pitäisi huhujen mukaan näyttäytyä vielä kahdessa elokuvassa, joten sitä odotellessa. Tom Hiddleston on just eikä melkein oikea näyttelijä Lokiksi. Näyttelijä itse vaikuttaa mitä herttaisimmalta otukselta maan päällä, ja ehkä se onkin sellainen herttaisen miehen demoni, joka pääsee pintaan, kun Hiddleston vetää Loki-naaman päälle. Ja Hiddlestonilla on myös aivan erinomainen ääni. Ja nenä. Havaitsen jonkinlaisen kaavan tässä.

Tunnen suurta vetoa (niinkuin varmasti hyvin moni) tuollaisia ristiriitaisia, lähes epäinhimillisiä sekopääpahiksia kohtaan. Varmaankin sen takia, koska niissä on sellaista vapautta mitä ei voi sankarihahmolle rakentaa. Toisaalta, kuinka inhimillisiä sankarihahmot toisaalta ovat liioin? Antisankarille tai pahikselle on mahdollista lyödä kerrosta kerroksen päälle, sen takia niistä kai tulee niin kiinnostavia.

Illan ratoksi piirtelin kolmannen "leffarepliikin", tuskin jää epäselväksi kuka
ja mistä! Musteella laveeratulle akvarellipaperille.



2 kommenttia:

  1. Mmm, Hiddleston... Tässä ohjeita, kuinka olla hyvä pahis:
    http://www.youtube.com/watch?v=ZFqaFu2maDg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi hyvä luoja! Kiitos tästä, en ollut nähnyt tätä ennen! Ihan timantti!

      Poista

Saa jättää kommenttia jos haluaa :)