torstai 3. huhtikuuta 2014

laulutreenailua ehkä ensi elämässä


korkeat äänet edelleen tosi hankalia, äänihuulet "vuotaa" hermovian vuoksi tosi rankasti, enkä pysty pitämään ääntä, mutta altot alkaa ja tulla aika omantasoisesti :) Tässä kokeilin laulaa Johanna Kurkelan "Ehkä ensi elämässä" joka on aika rauhallinen ja mukava lauleltava.

ja sitten astuin legopalikkaan ja kyllä lähti sellanen falsetti että eunukkipoikien kuorokin olisi kadehtinut.


4 kommenttia:

  1. Mä en ole koskaan aiemmin kuullut sun laulua, mulla ei ole siis mitään vertailukohtaa. Voin vain sanoa, että wau. Kylmät väreet meni pitkin selkäpiitä ja jalkoja, hyvässä mielessä toki.
    Sarjis on taas taattua laatua. Vaikka tiesin mitä odottaa, niin sait mut roiskimaan kahvit näytölle. Kiitti :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos!! :) toivottavasti lauluääni elpyy siihen malliin mitä se oli ennen kilpirauhasen sairastelua niin pääsee sitten laulelemaan vähän monipuolisemmin :) ja sarjis on jälleen elävästä elämästä, kyllä tuli taas sellaiset pimeyden valssit vedettyä viime yönä pimeässä :D

      Poista
  2. Legoilla on siis myös äänialaa laajentava vaikutus, pitipä se arvata!

    VastaaPoista

Saa jättää kommenttia jos haluaa :)