keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Joskus on kivaa olla hyvä jossain

Olen viime ajat kokenut jotain todella kummallista työpaikalla; kehuja!

Ihan tosi, KEHUJA! MINÄ! Se tuntuu uskomattomalta.

En ole vaatimaton ihmetellessäni tätä, vaan ihan tosissani. Minä en jostain syystä ole lähes koskaan hyvä missään. Keskinkertaiselle tasolle saatan yltää oikein kovalla yrittämisellä ja olen aivan tottunut siihen, että saan olla todella tyytyväinen suoritukseeni mikäli en saa moitteita. Stressaan aika paljon tätä suoriutumistani ja huonouttani, joten todellinen yllätys oli kun menestyin eräässä työtehtävässä ylivoimaisesti paremmin kuin kukaan muu. Minua on kehuttu esimiesten taholta useaan otteeseen ja jopa työnantajani asiakas on kehunut minua! Ja minä en osaa käyttäytyä kehuja saadessani, vaan sorrun siihen mitä inhoan; itseni vähättelyyn! Kerran kun yksi esimiehistä kävi kehumassa miten hyvin onnistun niin KAIVELIN SUKKIANI! OIKEASTI! Ja sen jälkeen heitin tutut lainit "nooooh, en minä nyt mitään ihmeellistä ole tehnyt... tuuria...".

Miksei vain voi olla ylpeä, että hyvin tehty minä! Olen itsestäni ylpeä?

Tuleeko joku sitten ja ottaa kehut takaisin?

4 kommenttia:



  1. Eulia

    Sinä OLET HYVÄ EUCCO!!! En ole aikaisemmin lukenut blogejasi, nyt juutuin tasa-arvojuttuihin ja jos aikaa olisi , olisin pistänyt lusikkani sinnekkin soppaan.
    Se, missä yhtäkkiä luettuani mielestäni olet hyvä, on se, että blogisi pohdiskeluineen antaa voimaa lukijalle - ei ime lukijasta voimaa - ja niitä blogin kirjoittajia valitettavasti löytyyy. He kehuvat itse itsensä mennen tullen. Ja tyhjät kattilat vain kolisee.
    Kun kerroit, miten vaikeaa on ottaa kehuja vastaan, on tuttua itsellenikin. Mutta kyllä siihenkin tottuu. Oletko pitämässä esim. työpaikalla mieluummin työtoverin kuin omia puoliasi? Voisin niin olettaa. Pikku hiljaa sitä oppii arvostamaan itseään enemmän ja enemmän ja sen myötä luottamaan itseensä ja sen myötä tulee itsevarmemmaksi töissään jne. Näin helppoa se on. Eikä kaiken opetteluun mene kuin elämän ikä. Ajattele, miten tylsää olisi, jos huomaisi olevansa jossain asiassa valmis. Kaikki olisi opittu. Rikkautta on kaikki, missä huomaa oivaltavansa ja oppivansa uutta itsestään.
    Miten muuten, päätitkö ennen lasta, tai hänen pienenä ollessaan, että kirjoitat ja talletat hänen kaikki jutut, oppimiset, sanat, piirustukset jne? Minä luulin olevani äiti, joka jaksaa aina vastata mikä-mikä-ikäisille - ja kaikkea muuta. Siinä ne lapset vain varttuivat. Onneksi en koskaan kuullut mieheltäni, niinkuin en aikanaan omalta isältänikään, että jokin asia pitää osata, kun on tyttö, tai että jotain ei tarvitse osata kun on tyttö.
    Olemme yrittäneet opettaa, että meidät on luotu miehiksi ja naisiksi, aivan yhtä tärkeiksi ja tarpeellisiksi.
    Ja kuten kirjoitin, omaan itseen kohdistuva itseluottamus, itselleen armollisena oleminen, lojaalisuus itseä ja muita kohtaan ja moni moni muu asia, ovat elämän mittaisia projekteja.

    Nyt täytyy kiirehtiä töihin. Ihanaa keätpäivää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS pitkästä kommentista! Todellakin tunnistan itseni tuosta että työpaikalla pitää ennemmin työkaverin puolta , kuin omaansa. Joku outo kammotus on siinä, että ajaisi omaa etuaan. Tulee ehkä sellainen olo että olisi tosi paha asia, jos muut huomaisivat että pitää itseään arvossa. Että se olisi jotenkin vaarallistakin, este hyville asioille tapahtua. Se on ihan hullua, koska en muista koskaan ajatelleeni itse kenestäkään työkaveristani niin.

      Kysyit että päätinkö ennen vai jälkeen lapsen saannin ottaa asioita muistiin, niin varmastikin sen jälkeen, koska raskaus tuli minulle täytenä yllätyksenä. En ollut koskaan ajatellut itseäni äitinä, joten ei ollut oikein mitään odotuksia sen suhteen. Sitten ehkä raskausaikana ja vauva-aikana on alkanut rakentua selkeämpi kuva sellaisesta ihanteesta, jota kohti pyrkiä. Joissakin asioissa sitä onnistuu ja joissakin sitten ei. Olen kylläkin paljon kärsivällisempi kuin LUULIN, mutta toisaalta ehkä vähemmän impulsiivinen ja heittäytyvä kuin mitä olisin voinut ajatella.

      Meillä kotona oli aika selkeä ero miten tytöt ja pojat kasvatettiin ja sieltä asti on jäänyt yksi niistä "mitä teen itse toisin" päätöksistäni, että yritän mahdollisimman paljon kasvattaa lasta ihmisenä ja vasta sen jälkeen poikana.

      Ihania kevätpäiviä sinullekin!! :)

      Poista
  2. Ansaittujen kehujen kuuleminen tuntuu kyllä hyvältä :)! Mutta sen vastaanottaminen on kyllä vaikeaa!
    Aurinkoista päivää täältäkin toscakakun tuoksusta :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin kakkua!! =) Joo pitäisi todella opetella kehujen vastaanottaminen "livenä". Netissä jos joku kehuu esim piirroksia, niin ne on jotenkin helppo ohittaa kiemurtelemalla hetken istuimellaan :D ei tarvi reagoida mitenkään...

      Poista

Saa jättää kommenttia jos haluaa :)