tiistai 13. toukokuuta 2014

Neljävee tahtoo lukea

Herra neljävee tuskastui siihen, että puhelimen opettelu rajoittuu soitteluun. Olemme treenailleet meidän varapuhelimella soittamista ihan varmuuden vuoksi. Jos tulee vaikka joku sellainen tilanne, että lapsen täytyisi osata soittaa apua kun en itse vaikka pysty. Poitsu osaa sen verran "lukea" että tuttujen nimet tunnistaa kirjoitettuna, osaa ison joukon kirjaimia kirjoittaa ja tunnistaa kysyttäessä kirjaimet että esiintyykö niitä sanassa vai ei, osaa myös esittää esimerkkejä missä sanoissa jotain kirjainta löytyy. Jostain kumman syystä lapsi osaa myös tavuttaa lähes virheettömästi (en tiedä missä on sen oppinut, mutta olen vaikuttunut!). Eli siis kaikenlaista kirjainten ympärillä pyörivää taitoa ja kiinnostusta löytyy! Mutta viimeisin yllyke on ollut se puhelin. Kun poika osaa soittaa sillä, mutta tuo ihana ihmeellinen tekstiviestien maailma on hänen tahmanäppiensä ulottumattomissa. Kun pelkkä kirjainsotkun painelu ei enää riitä, vaan hän haluaisi että ne tarkoittavatkin jotain. No eihän siinä, aletaan opettelemaan sitten!

Piirtelin tällaisia kirjaimia ja niiden sanoja huvikseni kun välttelin muita iltahommia (öhöm) jos vaikka niistä jäisi lisää mieleen jotain. Niinkuin että niinkuin ei kirjoiteta yhteen vaan erikseen *dämit!* :D Noin, korjailtu vähän kirjoitusvirheitä kuvista.


 Youtubesta löysin (aivan sietämättömän tarttuvan) aakkoslaulun jossa hoetaan vain kirjaimia "aa niinkuin ankka aa aa ankka" (laulelen sillä nykyään kaiken ja alan jo itsekin kyllästyä.). Ja sen avulla on ollut aika hauskaa keksiä sanoja ja kirjaimia omasta elinympäristöstä.

Yritän olla kiroilematta aakkoslaululla, mutta V niinku VIMPULA ( ;) ) meinasi lipsahtaa kun kaaduin kuistilla ja revin reiteni (kirjaimellisesti).



Mummolasta löytyi hirmuinen läjä ikivanhoja ja vähän tuoreempiakin (ihan yhtä puhki kulutettuja) ihania aapisia ja aakkoskirjoja ja niitä ollaan luettu suurella innolla. Etenkin poika tuntuu tykkäävän sellaisesta aakkoskirjasta missä (kauniisti akvarellikuvitettu btw) eläimiä näytetään eri tilanteissa ja kuvista saa bongailla sanoja joissa kyseinen kirjain esiintyy.
Ennen nukahtamista poika vielä kuiskasi että onko kirjain V sanassa Vinka.

On se, nuku nyt.

6 kommenttia:

  1. Kirjoitin just aakkosista lauantaina, vilkaisepas :)! Tavutusta lapset taitaa oppia nykyään hoidossa kun taputtavat sanoja (tavujen mukaan). Se on tosi jännämiten lapselle tarttuu usein tämmöiset rytmitykset ihan ittestään kun se tulee sopivaan motivaatioon, sopivasti leikin varjolla.
    Että voihan video :D! Kuopuksemme on kiinnostunut äidin kirjan kirjaimista niin, että tulee luettelemaan aakkosia (joskus myös numeroina) "a,b,c,l,l,l!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, heti meen lukaisemaan! =) joo minä kanssa vähän epäilen että tavutus on päiväkodista tarttunutta kun itse en ainakaan ole tullut sellaisen opettamista edes ajatelleeksi!

      Poista
  2. Ennen nukahtamista poika vielä kuiskasi että onko kirjain V sanassa Vinka.

    Voi kuinka tän tädin sydän suli ihan vallan. Ihana lapsi.
    Kysynpä vaan, että miksei mulle lapsena tehty omaa aapista. Niin, enkä nähnyt koko kirjaa ennenkö ekaluokalla. Huoh. Ei kaikki ollut ennen paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä mietin kanssa, että miksiköhän minulle ei ole ollenkaan lukemista tyrkytetty ennen kouluikää. Olin kuitenkin lukemisesta tosi innoissani alusta asti ja muistan millainen shokki se oli kun olin suunnilleen luokan ainut joka ei osannut ekaluokan alussa mitään :D Voi tosin olla että minulle on tyrkytetty kirjaimia, mutta olen livennyt paikalta heti kun joku asia kuulostaa opettelulta XD

      Pitäis muuten tehdä varmaan omat aakkoset eläinystäville :D sellainen huumoriaakkonen

      Poista
    2. JOO! Mä kannatan tätä ideaa!

      Poista
  3. Kummipoika on kans kova kirjottelemaan. Siansaksan lisäksi se on oppinut kirjottamaan mulle Skypessä oman nimensä sekä mun nimen. :)

    VastaaPoista

Saa jättää kommenttia jos haluaa :)